Olemme tyrmistyneinä joutuneet seuraamaan viimeaikoina, varsinkin viimeisen vuoden aikana kuinka turhaan on moni, liian moni nuori saanut surmansa joko järjettömän väkivallan tai kaahailun seurauksena. Tuntuu että 20 vuotta sitten nuoret aikuiset eli 18 - 25 vuotiaat olivat huomattavasti huomattavasti kypsempiä ja vastuuntuntoisia kuin tänä päivänä saman ikäiset.
Rajat ja kuri on välittämistä ja ne pitäisi asettaa jo pienestä pitäen että opittaisiin mikä on oikein ja mikä väärin. Vastapainoksi lapsen pitäisi saada koko ikänsä rakkautta, halauksia, lämmintä syliä ja pusu mennen tullen, aikuista joka välittää ja johon voi luottaa.
Vapaa kasvatus on taas sitten aikuiselle se helpoin tapa antaa kaiken mennä omalla painollaan ja tämä jos mikään on välinpitämättömyyttä ja tulokset näkyy nuorten pahoinvoinnissa.
Nuoria valistetaan kouluissa suurinta osaa myös kotona, autokoulut painottaa varovaisuutta ja kaikki niin tytöt kuin pojat, naiset ja miehet ovat keskusteluissa samaa mieltä siitä mitä opettaja tai luennoitsija sanoo, mutta jostain syystä kun liikenteeseen päästään kaikki neuvot unohtuu ja seuraukset saamme nähdä uutisista ja lukea sanomalehdistä.
Tämä suuntaus pitäisi saada kääntymään mutta mistä lääkkeet, millä saisimme nuoret ihmiset ottamaan toiset huomioon ja ottamaan vastuun omista teoistaan.
Auttaisiko mahdollisesti ikärajojen nostaminen? Esim. Ajokorttiin 20vuotta?
Itselläni on mielessä malli jolla saataisiin rauhallisuutta liikenteeseen ja se on kahden vuoden määräaikainen ajokortti. Tämä systeemi toimisi siten että määräaikaisen ajokortin saisi 18-vuotiaana kuten nykyäänkin mutta jos kahden vuoden aikana syyllistyy liikenteenvaarantamiseen menettää korttinsa ja uudelleen voi mennä autokouluun vuoden kuluttua, törkeään liikenteenvaaratamiseen 2vuotta ja rattijuopumuksesta napsahtaisi 5:n vuoden ajokielto ja aina olis autokoulu insseineen edessä.
Rangaistukset pitäisi olla ehdottomia että tämä toimisi, kukaan tuskin haluaa maksaa autokoulua moneen otteeseen.
Tämän rattijuopumusrangaistus pitäisi kaikille sama ikään ja ammattiin katsomatta sillä enemmän varttuneempi väki rattijuopumukseen syyllistyy kuin nuoret. Ja tietysti kaikista muista päihteistä sama rangaistus.
Toinen asia joka on järkyttäny meitä, on ampumavälikohtaukset. Kaksi vuoden sisään osoittaa sen että suomessa osa nuorista voi todella pahoin. Ja tämä on noteerattu myös maamme rajojen ulkopuolella.
Kauhajoen tapaus oli täys kopio Jokelan tapauksesta, lukuunottamatta polttopullojen sisältöä joka jokelassa oli polttoöljyä. Jokelan loppulausunnossa poliisimestari kertoi että olisi tullut pahempaa jälkeä jos pulloissa olisi ollut bensaa tai jotain muuta herkästi syttyvää nestettä ja niinpä Kauhajoella onnistuikin ``paremmin´´ kun tekijä otti poliisin neuvosta vaarin.
Sisäministeri kauhistelee tapahtunutta, mutta seuraavaksi on jo vähentämässä poliisivirkoja ja laajentamassa poliisipiirejä.
Kuinka sitten ampumaharrastuksen arvostus voitaisiin nostaa sen ansaitsemalle tasolle. Kuinka kitkeä nämä väärinkäytökset tulevaisuudessa pois.
Ensinäkin lupia pitäisi myöntää vain kilpa- ja metsästysaseisiin. Suomessa ei tarvitse kukaan käsiasetta kotonaan. Ne pitäisi kieltää kokonaan ja takavarikoida tai määrätä deaktvoitaviksi.
Ampumaseuroja pitäisi tukea taloudellisesti siten että saataisiin rakennettua kunnon radat seuroille joissa on erillinen betonipunkkeri aseiden säilyttämistä varten, sielä lukollinen lokero tai kaappi kaikille seuran jäsenille aseita varten. Tähän bunkkeriin on avain vain seuran vastuu henkilöillä.
Aseet pidettäisiin lukkojen takana kunnes seuran jäsen täyttää esim. 30vuotta tai saavuttaa määrätyn luottamus tason ja saa kuljettaa asettaan kotoa harrastuspaikalle. Tälläisestä päättäisi aina seuran johtokunta.
Ja kyllähän ampumaharrastukseen kuntien kannattaa satsata siinä kuin jalkapalloon tai jääkiekkoonkin. Jos menestystä katsotaan niin montako mitalia on jalkapallosta saatu MM ja Olympia kisoista? Aivan oikein ei ainuttakaan silti joka kaupungissa on jalkapallostadion. Ammunnasta sen sijaan on ropissut mitaleja pilvin pimein, viimeksi Pekingistä kultaa ja hopeaa.
Tarkoitukseni ei ole saatta nuoria yhtään tukalampaan tilaan kuin mitä heidän elämä tänäpäivänä on vaan kyse on aidosta välittämisestä.
Mielummin näen jokaisen elävänä ja ilosena kuin valkoisena muistoristinä tien poskessa.
Harri Leppälä
PerusSuomalainen Minua voit äänestää numerolla 256
