Vaasalaisia.info kolumnipalvelu
Lue aktiivisten vaasalaisten kirjoituksia ja aloita itsekin kirjoittaminen!
Kolumnipalvelun etusivu
Puolueet:

Kokoomus   

Sosiaalidemokraatit   

Vihreät - De Gröna   

Pro Vaasa   

Sitoutumaton kolumnisti   

Keskustapuolue   

Perussuomalaiset   

Kristillisdemokraatit   

Vasemmistoliitto   

SKP   

RKP   

Itsenäisyyspuolue   

Senioripuolue.fi   


Vihreät - De Gröna
Puolueen ehdokkaat:

Kari Lajunen

Malcolm Pemberton

Anna Swanljung

Tapio Osala

Asko Halme

Juha Tuomikoski

Sisko-Margit Syväoja

Tytti Hyttilä-Huhta

Jaakko Laukka

Juha Ossi

Ritva-Hillevi Halme

Susanne Wendell

Olli Autio

Timo Lumme

Mika Siltanen

Peku Sommerfeldt

Ville Kaukonen

Sami Ruutikainen

Aatos Lehtola

Tapio A Osala
Tapio Osala

Kari Lajunen
 

 

Kolumnit selaimeesi
RSS-Syötteellä!

 

 

 

 

Anna Swanljung - Vihreät - De Gröna

Opettajan näkökulmaa lasten ja nuorten mielenterveyteen  
Lisätty: 24.9.2008

Lue kirjoittajan kaikki kolumnit! >>
Liity kirjoittajan lukijaryhmään! >>

 


Kesken arkisen aherruksen koulussa saimme kuulla järkyttävän uutisen. Kauhajoelta opettajanhuoneeseen ensimmäisenä kiirinyt uutinen pysäytti jokaisen. Tuntui jotenkin epäuskottavalta, että näin lyhyen ajan sisällä edellisestä kouluammuskelutragediasta jotakin tällaista tapahtuisi, taas. Päällimmäisenä kysymyksenä on ”miksi?”.


On ymmärrettävää, että opettajat kokevat erityistä ahdistusta, koska toimiessaan lasten ja nuorten kanssa lähes päivittäin he näkevät sen hädän ja turvattomuuden, jota monet lapset ja nuoret kokevat. Itse otan vasta ensiaskelia opettajana, mutta silti olen tässä lyhyessäkin ajassa ehtinyt jo nähdä paljon. Tuntuu, että nykyisten niukkojen resurssien puitteissa opettajien odotetaan olevan lähes yli-ihmisiä mitä tulee lasten ja nuorten terveen kasvun ja kehityksen tukemiseen ja yksilölliseen ohjaukseen. Ei siis mikään ihme, että moni opettaja kokee riittämättömyyden tunnetta ja väsymystä työssään. Kouluun työyhteisönä kuuluu valtava määrä iloa ja mahdollisuuksia, onnistumisen elämyksiä ja ainutkertaista kokemusta elää lasten ja nuorten keskellä. Todelliset lasten ja nuorten ongelmat ovat kuitenkin kiistämätön totuus, jolta ei voi ummistaa silmiään.


Uskon, että suurimmalla osalla lapsista ja nuorista asiat ovat ihan hyvin, mutta sitten on se osa, joille kasaantuu entistä enemmän ja pahempia ongelmia. Viimeaikaiset tutkimukset huolestuttavat: jo alle kouluikäisillä on enenevässä määrin mielenterveyshäiriöitä. Lapsista ja nuorista noin 15-20 prosenttia kärsii jonkinasteisista psyykkisistä ongelmista. Työrauhaongelmat ovat arkipäivää koulussa. Oppilaiden väkivaltaa esiintyy yhä enemmän. Opettajat ovat kotien lisäksi avainasemassa tunnistamaan riittävän ajoissa psyykkisesti oireilevat lapset ja nuoret, koska lapset viettävät koulussa opettajien kanssa suuren osan päivästä. Suuret ryhmäkoot kuitenkin vaikeuttavat huomaamista sekä erityisesti opettajan mahdollisuuksia antaa yksilöllistä tukea sitä tarvitseville. Ns. ”häirikön” huomaa helpommin kuin hiljaisen ja syrjään vetäytyvän. Luokassa on aina kuitenkin ne 23 muuta ”kilpailemassa” huomiosta. Kaikille pitäisi riittää aikaa myös yksilölliseen ohjaukseen. Käytännön opetustyössä ryhmäkoon merkitys konkretisoituu kiistattomasti. On aivan eri asia opettaa 18 oppilaan ryhmää kuin 24 oppilaan.


Opettaja ei voi tehdä diagnooseja eikä hoitoratkaisuja vaan tähän tarvitaan puolestaan oppilashuollon ammattilaisia: terveydenhoitajia, psykologeja, lääkäreitä, kuraattoreita. Kouluterveydenhoidon merkitystä korostaa se, että tutkimusten mukaan lapset ja nuoret luottavat vaikeissa asioissa kouluterveydenhoitajiin enemmän kuin oikeastaan kehenkään muuhun. Kouluterveydenhoitajalle ja koulupsykologille kerrotaan asioista, joista ei vanhemmille tai opettajille voida puhua. Omista kouluajoistani ei ole niin pitkä aika, ettenkö muistaisi tätä itsekin. Erityisesti yläkoulussa kouluterveydenhoitaja oli se luottohenkilö, jolle kerrottiin niin ilot kuin surutkin. (Kiitos vaan Lealle, kun jaksoit kuunnella ja kestit tyttölaumaa välitunneilla! :) Tänäkin päivänä tuon tuosta joku oppilas kysyy ”Saanks mä käydä terkkarilla?”. Terkkari on todella tärkeä! Siksi kynnyksen kouluterveydenhoitajan vastaanotolle on oltava mahdollisimman matala ja heitä on oltava riittävästi (tarkoittaa joka päivä koko koulupäivän ajan) kaikilla kouluasteilla. Tällä hetkellä tilanne Vaasassa ei ole hyvä, kouluterveyden resursseja on pikimmiten lisättävä. Kouluterveydenhuollosta ei ole varaa säästää!


Myös lasten ja nuorten psykiatriseen sairaanhoitoon tarvitaan lisää voimavaroja. Kynnys hoitoon on tällä hetkellä liian korkea. Mitä pidempään lapsi tai nuori joutuu odottamaan hoitoa, sitä vaikeammaksi tilanne muuttuu. Psykiatrista päivystystä sekä kotipalvelua pitäisi kehittää. Myös mielenterveysongelmista kärsivän perhe tarvitsee tukea. Erityisen huonossa asemassa ovat yli 18-vuotiaat nuoret, jotka eivät enää kuulu lasten- tai nuortenpsykiatrian piiriin. Juuri parikymppisten ikäluokissa, opiskelijoilla, on huutava pula mielenterveyspalveluista.


Asianmukainen hoito ongelmien ilmaannuttua on toki ensiarvoisen tärkeää, mutta olennaista on pyrkiä puuttumaan ongelmien syihin ja niiden ennaltaehkäisyyn. Perheiden huolet ja vaikeudet sekä yhteiskunnan arvomaailma heijastuvat lapsiin ja nuoriin. Mielenterveyden yleisimpiä riskitekijöitä ovat yksinäisyys, turvattomuus, läheisyyden puute, köyhyys, suuret elämänmuutokset ja syrjäytyminen tai sen uhka. Perheet eriarvoistuvat, yhteisen ajan puute vaivaa, päihdeongelmat perheissä ovat arkipäivää. Siinä eräitä tekijöitä lasten ja nuorten pahoinvoinnin taustalla.


Mutta mitä kaupungin pitäisi tehdä? Ainakin neuvolapalveluita pitäisi kehittää siten, että neuvolakäynnillä jäisi enemmän aikaa myös perheen henkisen hyvinvoinnin tukemiseen ja ongelmien varhaiseen havaitsemiseen. Päihdehuoltoon tarvitaan kiireesti lisää resursseja. Todellista lasten ja nuorten auttamista olisi pitää vanhemmat kotona mahdollisimman pitkään (porkkanana esim. Vaasa-lisän korotus, pidennetty maksuaika sekä tasapuolisuus kaikille vaasalaisperheille). Ihmisille pitäisi ylipäätään antaa enemmän mahdollisuuksia olla yhdessä ja nauttia arjen pienistä hetkistä. Nuorille pitäisi myös tarjota vielä enemmän mielekästä tekemistä. On myös paljon perheen sisäisiä asioita, joihin kaupunki ei voi vaikuttaa, esim. siihen, kuluvatko vanhempien illat töissä tai omissa harrastuksissa ja paljonko he viettävät aikaa lastensa kanssa, avioerot, minkälaisia ohjelmia ja pelejä lapset ja nuoret saavat katsoa ja pelata, internetin käytön valvonta jne. Aihe on aivan liian laaja käsiteltäväksi tässä.


Politiikan pitäisi tekojen tasolla kohdata se todellisuus, jossa elämme. Itse kullekin tekisi joskus hyvää lukea esimerkiksi internetin blogeja, joissa nuoret (ja aikuisetkin) kertovat elämästään ja mielenterveysongelmistaan siten kuin he itse ne kokevat. Nuo blogit ovat aika raskasta luettavaa, mutta silmät siinä kyllä aukeavat!


Kauhistelemme nuorten tekemiä äärimmäisiä väkivallantekoja. Itsekin puran ahdistustani tapahtuneesta kirjoittamalla. Kauhistelun ja puheiden sijaan yhteiskunnan, meidän kaikkien, pitää nyt toimia lasten ja nuorten paremman mielenterveyden puolesta.

Kolumnin kirjoittaja:
Nimi: Anna Swanljung
GSM: 0405342229
Email: annaswanljung@gmail.com

vaasalainen kysyy: Ryhdy tosissasi vaalityöhön. Lähetä oman koneesi osoiterekisterristä ystävillesi ja liiikekumppaneillsi tieto kolumnistasi ja tukiryhmästäsi sekä pyydä heitä välittämään tieto edelleen mahdollisimman laajalle. Rekisteröidy foorumiin ja ryhdy keskustelemaan äänestäjiesi kanssa. Jalkaudu ihmisten joukkoon.
Kirjoittaja vastaa: Kiitos neuvoista. Näin teen! :)

Kysy kirjoittajalta!

Nimesi:
Kysymys:
E-mail:
Bottiesto: Kirjoita tähän kenttään sana "botti", niin varmistamme ettet ole spämmirobotti.
 


Yhteistyökumppaneiden linkkitekstejä hakukoneiden optimointia varten: Metsästys on suomalaisten kansallislaji! Pikavippi on helppo tapa hakea internetistä pikalaina!