Suomenruotsalaiset taiteilijat voivat paremmin kuin
suomenkieliset kollegansa koska he saavat ylipäätään
kaikilla osa-alueilla helpommin ja enemmän apurahoja.
Tähän asiaa käsiteltiin YLE ykkösen kuuden uutisissa tänään
6.11.09, jota liputetaan Suomessa ruotsalaisuuden päivänä.

Varsinkin tällaisissa kaupungeissa kuin Vaasa, joka sattuu olemaan
nykyisin asemaltaan kuin Suomen ruotsinkielisen väestönosan
pääkaupunki asia on kaikille itsestään selvyys ja kun Vaasasta
johdetun suomenkielisen taidetoimikunnankaan toimista ei
vuosikymmeniin ole mitään loogisesti ymmärrettävää ja
siten yleisesti hyväksyttävää saatu aikaan, vaan merkittävät
suomenkielisesti kulttuuria esiintuovat hankkeet on järjestään
jätetty huomiotta tämän vanhan sulle mulle ja sille ku seki
on ollu meijän kaa –problematiikan johdosta ja sen seurauksena
eli onpa tuossa kyseisessä toimikunnassa vuosien saatossa istunut
sitten ketä hyvänsä, niin aina on samoissa itseriittoisissa merkeissä
menty. Otettu siinä sivussa läänintaiteilijoita usein niin sanotuista
omista riveistä ja hallituksia perusteltu hyvinkin sisäsiittoisesti ja
runsaat avustusprojektitkin ovat hyvin usein kohdentuneet samoille
tahoille eli projektien vetäjinä ovat olleet tutut naamat, jotka ovat
saattaneet olla esim. hallituksen jäseniä sekä läänintaiteilijoita kuin
myös yksityisapurahojen saajia. Ystäväni Heikki Hemminki on pitänyt
kirjaa parinkymmenen vuoden ajalta kuinka nämä hommat ja rahat
ovat jakautuneet ja se on korutonta kertomaa.
Uutta pohjanmaan taidetoimikuntaa kehottaisin perehtymään paitsi omaan
asemaoikeutukseensa, niin varsinkin noin kahden viimeisen vuosikymmenen
aikana tapahtuneeseen henkilö- ja rahaliikenteeseen.
Se on hyvin valaisevaa tarkasteltavaa. Joitain saattaa tietenkin alkaa
hävettämään tai saattaa joku alkaa tuntemaan vähintään myötähäpeää.