Kivaa tai kannattavaa….

Eräs entinen yhtiökumppanini, vanhempi herrasmies, kertoi yhteistyömme alkutaipaleella noudattavansa elämässään ohjenuoraa: ”Kaikkeen mihin ryhdyn, tulisi olla joko kivaa tai kannattavaa. Mieluummin molempia. Jos se ei ole kumpaakaan. Luovun siitä.” Hän menestyi hyvin.

Olen miettinyt tuota ohjetta kunnallispolitiikan näkökulmasta. Onko se kivaa tai kannattavaa?

Kannattavaa se ei ainakaan ole. Tuntipalkka lasketaan mieluummin senteissä kuin euroissa.

Entä sitten ”kivaa”?

Politiikka on valtapeliä, jossa virkamiehet ja luottamushenkilöt taistelevat vallankäytöstä toisensa kanssa ja keskenään. Ylimmät virkamiehet ovat lisäksi sekä poliitikkoja, että virkamiehiä. Valtaa halutaan lisää itselle, joskus myös omalle puolueelle.

Valtapelissä akselilla virkamiehet><luottamushenkilöt on virkamiehillä etulyöntiasema sillä he voivat tehdä työtään kokopäivätoimisesti suurine avustajajoukkoineen.

Virkamiehiä tuntuu ärsyttävän luottamushenkilöiden aktiivisuus. Se teettää heille ”ylimääräistä” työtä. Virkamiesten suhtautuminen valtuustoaloitteisiin on selkeä esimerkki tästä. Helpostikin selvitettävät asiat saattavat maata pöytälaatikossa vuosia ja joskus selvitykset ovat hyvin ylimalkaisia.

Viimeisin näytös tässä valtapelissä on, se että virkamiehet keksivät tuoda esityksen, jolla luottamushenkilön tiedonsaantia ja oikeusturvaa heikennettiin.  Kyse oli ikimuistoisesta oikeudesta saada uusia asia pöydälle lisätiedon hankkimiseksi ei-kiireellisissä asioissa. Tämä ”uudistus” lanseerattiin vetoamalla lakeihin ja sääntöihin, jossa asiasta ei puhuttu halaistua sanaa.

Päätös hyväksyttiin vähin äänin kaupunginhallituksessa ja lähetettiin muihin hallintoelimiin muka eri lakeihin perustuvana määräyksenä. Kyseissä laeissa ei ole muutoksia tullut, eikä kaupunginhallituksella ole edes valtaa määrätä muiden elinten kokouskäytännöistä!

Uskolliset virkamieskollegat veivät asian omiin hallintoelimiinsä ja kas: näin oli saatu virkamiesten ajama ”hallinnonuudistus” läpi.

Miksi tällaista tehdään ja mikä siitä voi seurata? En näe muuta motiivia asialle kuin taas pienen vallansiirron luottamushenkilöiltä virkamiehille. Mitä vähemmän luottamushenkilöt tietävät ja kyselevät, sitä useammin menee virkamiehen oma tahto läpi mukisematta.

Seuraukset voivat olla ikäviä. Nopea päätöksenteko aiheuttaa helposti suuria vahinkoja. Se on nyt nähty esimerkiksi päiväkotien kilpailuttamisessa. Asioihin perehtymiselle on annettava aikaa ja yksittäisen luottamushenkilön oikeusturvan kannalta olisi uudet ja tärkeä asiat voitava käsitellä rauhassa.

Kivaa tämä on hyvin harvoin. Mutta en luovu.

Tapio Osala (vihr.)

Kaupungivaltuutettu
Vaasa