Yhteisöllisyyttä on tarjottu ratkaisuksi esiin nousseisiin lasten, nuorten ja perheiden elämänhallinnan ongelmiin. On esitetty, että yhteisöllisyys on kaverista välittämistä tai yhteiskunnan huolenpitoa kirjoittajan näkemyksistä riippuen. Vähemmälle ovat jääneet konkreettiset teot tai ehdotukset toimenpiteistä, jotka vahvistavat välittämistä ja huolenpitoa. Käytännössä yhteisöllisyyttä voidaan parantaa:

-         pienentämällä ryhmäkokoja varhaiskasvatuksessa ja perus- sekä toisen asteen koulutuksessa. Opetusryhmille on määriteltävä ehdottomat kokorajat. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus tulla huomatuksi, ohjatuksi ja tuetuksi tarpeensa mukaan. Isossa ryhmässä tämä on vaikeaa. Samoin on lasten keskinäisten hyvien suhteiden tukeminen. Aikuisen vastuulla on huolehtia, ettei yksikään lapsi jää ryhmän ulkopuolelle. Yhteisö voi olla myös torjuva ja ulossulkeva, mikäli ei aikuinen tietoisesti ohjaa sen toimintaa.

-         vahvistamalla moniammatillista osaamista kasvatusyhteisössä. Oppilashuoltoon tarvitaan riittävää resurssointia; psykologin, kuraattorin ja terveydenhoitajan palveluja. Lisäksi tulee kehittää mallia, jossa sosionomikoulutuksen saaneet ohjaajat ja nuorisotyöntekijät linkittyvät kouluyhteisöön erilaisin toiminnallisin menetelmin yhteisöllisyyttä ja hyvää yhteishenkeä vahvistaen. Varhaiskasvatuksessa lastentarhanopettajan pedagoginen ja sosionomin perhekeskeinen ja sosiaalisuutta vahvistava osaaminen luovat yhdessä hyvän perustan tämän päivän laadukkaalle kasvatustyölle.

-         kehittämällä ja luomalla uusia menetelmiä kasvatuskumppanuuteen. Vanhempien ja ammattikasvattajien yhteiseen hiileen puhaltaminen on paras tae lapsen hyvinvoinnille. Ei todellakaan ole klisee, että kylä kasvattaa.

-         lisäämällä taide- ja taitoaineita koulujen opetukseen. Professori Lea Pulkkinen nosti tämän aiheen esille, kun julkisuudessa Kauhajoen jälkeen keskusteltiin, mikä lastemme kasvatuksessa on mennyt pieleen. Pulkkisen mukaan opetukseen sisältyvät taideprojektit antavat lapsille ja nuorille yhteisiä onnistumisen kokemuksia elämyksellisellä tasolla, mikä parhaiten lisää positiivista yhteisöllisyyttä. Viime aikoina vain taide- ja taitoaineiden asema peruskoulussa on romahtanut. Opetusministeriö on luvannut puuttua asiaan ja kehittää opetussuunnitelmia siten, että taide- ja taitoaineita lisätään ohjelmaan.   Nyt onkin kunnan tasolla tärkeää seurata, että näin tulee käymään.

-         työelämää kehittämällä siten, että työn voi paremmin yhdistää eri elämänvaiheisiin. Lapsiperheissä vanhemmilta vaaditaan voimia kasvatustyöhön ja lasten läsnä olemiseen. Työ ei voi eikä saa viedä voimavaroja niin, että lapset jäävät median, netin ja aikuiselta pimentoon jäävien yhteisöjen kasvatettavaksi.

Yhteisöllisyys positiivisessa merkityksessä on vahvoja, yksilöä tukevia verkostoja sekä luottamusta niin lähellä oleviin kuin myös toisiin ihmisiin.

Tytti Hyttilä-Huhta

Yhteisöllisen työn lehtori