Vaasalla on uljas menneisyys. Jo nimensä se sai Ruotsi-Suomen kuningassuvun mukaan, ja vuonna 1855 jopa itse keisari Nikolain mukaan. 1700-luvun puolivälistä Vaasa kantoi tapulikaupungin arvon seitsemän muun suomalaisen kaupungin ohella. 1800-luvulla meillä oli rohkeita ja innovatiivisia yrittäjiä kuten Wolff ja Levon. 1918 alussa Suomen hallitus, senaatti, toimi Vaasassa. Vielä 1900-luvun keskivaiheilla Vaasa oli seitsemänneksi suurin kaupunki Suomessa. Ja talouskasvu oli huomattava.

Monesko Vaasa on nyt?  Älkää kysykö, en kehtaa vastata. Talouskasvukin jää selvästi. Ennen oli miehet rautaa, laivat puuta. Viimeiset 20 vuotta ovat olleet enimmäkseen synkkää luettavaa. Kaupungin ja lähialueiden kehityksen puolesta on kyllä ollut lukemattomia työryhmiä, prijekteja, konsultteja ja muita selvityksiä, mutta tulokseksi on ilmeisesti jäänyt vain kokouspalkkioista rikastuneita kärkipoliitikkoja.

Jotakin Vaasan entisestä imagosta pitäisi voida elvyttää. Loputtomiin ei pidä odottaa sähkörataa tai muita ihmeitä. Olisiko nyt aika ryhtyä luomaan kunnon Vaasa-brändiä. Ehkä se onnistuu paremmin kuin Suomi-brändin luominen.