Luokkiin jakautuneen yhteiskunnan henkinen kulttuuri
Nyky-yhteiskunnan henkisessä elämässä saa tieteen rinnalla yhä suuremman merkityksen taide.
Mutta kapitalismissa kaupallisuus muuttaa taiteenkin tavaraksi, jota ostetaan ja myydään kuten muitakin tuotteita markkinoilla. Tavaramarkkinoilla taidetuotteille luodaan pelkästään kuluttamiseen liittyviä mielikuvia.
Eräs estetiikan ja tiedetutkimuksen peruskysymyksiä on kysymys esteettisen tajunnan (käsitykset kauniista, rumasta ym.) ja taiteen suhteesta todellisuuteen. Todellisuudella on määräävä osa esteettisen tajunnan muovautumisessa. Idealistit taas väittävät päin vastoin, että esteettinen tajunta ja taide ei riipu yhteiskunnallisista suhteista. Että se olisi ajatonta. Todellisuus ja historia puhuu olemassa olevan todellisuuden vaikutuksen puolesta.
Taiteella on tiettyjä yleisinhimillisiä piirteitä, jotka säilyvät sukupolvelta toiselle, hyvää oloa tuoden.
Edelleen taidetuotteeseen vaikuttaa itse taiteilijan yksilöllisyys, hänen kykynsä ja mestaruutensa, hänen maailmakatsomuksensa ja taidekoulunsa ja yhteydet perinteisiin.
Taiteen yleisenä lainomaisuutena on ollut tuotteet, jotka heijastavat yhteiskunnallisen elämän totuutta ja ihmisten edistyksellisiä ihanteita. Edistyksellinen taide palvelee samainkaisesti sekä omaa kansaa, että koko ihmiskunnan etuja.
Kansan elämään liittyvä taide kuten on laita Työväen Museoon kerääntyneen materiaalin osaltakin on voimakas yhteiskunnalliseen edistykseen vaikuttava tekijä. Se suorittaa tätä tehtävää työläiskansa elämän ja taistelun tiedostamisen kautta ja esteettisten tarpeiden tyydyttämisen kautta.
Heijastaen todellisuutta taidekuvina ja kirjoituksina taide vaikuttaa ihmisten ajatuksiin, tunteisiin, pyrkimyksiin, tekoihin ja toimintaan.
Esteettisen ajattelun alueella esiintyy sellaisia katsomuksia, jotka kiistävät taiteen yhteiskunnallisen merkityksen ja pitävät sen tavoitteena taidetta sinänsä.
Tämäntapaiset katsomukset ilmentävät tavallisesti taiteilijan epäsopua sosiaalisen ympäristön kanssa ja johtavat hänet tiettyjen olojen vallitessa pois kaikesta sosiaalisesta taistelusta, viehtymään yksipuolisiin formalistisiin (muotoseikkoihin) etsintöihin.
Taiteellisen kuvaamisen kohteena on pääasiassa yhteiskunnan elämä, varsinkin ihmisten väliset suhteet. Taide kuvaa myös luontoa. Balzac kirjoitti: ”Taiteen tehtävänä ei ole luonnon kopioiminen, vaan sen ilmentäminen, eikä hän tarkoittanut satunaista, puhtaasti subjektiivista vaikutelmaa, vaan tunkeutumista ”esineiden ja olentojen järkeen, merkitykseen, olemukseen”.
Työväenliikkeen etuihin liittyvä taide pyrkii täyttämään edelläkuvattua tehtävää.
