Esim. Sala-ampujankatu 8:n kohdalla Pikipruukilta asunnot ostaneet grynderi-sijoittajat pyytävät nyt näistä asunnoista jopa 1000 euroa/m2. Jos luotettavana pitämäni arvio myyntihinnasta on edes lähellä totuutta, niin grynderi tekee nopealla kaupalla lähes 200% tuoton.
Herää kysymys, miten tällaisiin tuottoihin voi päästä? Ihanko pelkkää hyvää hyvyyttään Vaasan kaupunki luovuttaa omaisuuttaan pilkkahinnalla gryndereille, jotka stailaavat sen laittamalla osoitteen eteen As.Oy-lyhenteen ja nostavat hinnan lähes kolminkertaiseksi? Vai onko tarvittu jotain muuta voitelua? Tuskin saamme sitä koskaan tietää.
Ja kysyn edelleen: miksi näitä asuntoja ei tarjottu suoraan niissä asuville, tavallisille ihmisille samalla hinnalla, jolla ne myytiin Etelä-Suomen gryndereille?
Yksittäisen, osakeyhtiöiden välisen kiinteistökaupan retostelu huhupuheiden perusteella ei ole tällaisen palstan asia. Yhtiötä valvovat tilintarkastajat ja omistaja yhtiökokouksissa. Pikipruukissa on lisäksi vielä hallituksessa "maksajan" eli vuokralaisten hyvä edustus.
Yleisesti voin todeta seuraavaa. Kun myydään pysyväisluonteisesti liikaa tyhjiä asuntoja sisältävää kohdetta on kaksi toimintastrategiaa. Ensiksi pyydetään koko kohteesta tarjoukset ja jos ne eivät ole riittävän korkeat lähdetään toiselle linjalle joka on:
Diffuusion kautta muodostetaan itse AsOy ja aletaan myydä asunto kerrallaan.
Jälkimmäinen vaihtoehto voisi teoriassa, markkinatilanteesta riippuen, pitkän aikavälin kuluessa tuottaa enemmän. Mutta siitä tuotosta on vähennettävä koko prosessin aina tyhjinä olevien asuntojen menetetyt vuokratulot=kustannukset.
Kohteen leima "vuokratalona" voi olla haitta sen myynnille ainakin alkuvaiheessa.
Kerrostalo, jolla on paljon lainaa=pääomakuluja rasittaa koko yhtiön taloutta ja sen alijäämä joudutaan kattamaan velattomilla ja paremman käyttöasteen omaavilla kohteilla.
Siksi sellaisilla alueilla missä Pikipruukillakin on ylitarjontaa, jatketaan asuntokannan kuranttina pitämistä, eli noita myyntejä ehkä jatketaan.
Päätöksenteko tapahtuu hallituksessa varsin tietoisena siitä, että viime kädessä hallituksen jäsenet vastaavat asioista henkilökohtaisesti. Tappiollisia kauppoja ei vastuullinen yhtiö tee. Siitä joutuu vastuuseen ja se näkyisi tuloksessa.
Aina voi huhujen varassa oleva ulkopuolinen spekuloida, että tekemällä niin tai näin olisi voinut käydä paremmin tai huonommin.
Voin vakuuttaa, että tehdyt kiinteistökaupat auttoivat osaltaan vuokrien pitämistä kohtuullisena jatkossakin.
