Suomen 93 itsenäisyyspäivää vietetään EU&NATO uhkien alla
Suomi on ollut itsenäisyytensä aikana suurvaltojen pelinappulana aina vuoteen 1945 asti. Maamme pienuudesta ja vahvasta työväenliikkeestä johtuen porvaristo on kokenut olonsa turvattomaksi ja hakenut turvaa militarismista.
Venäjän Tsaarin vallan tuen menetys oli iso muutos, kun koko porvariston hallinto meni alta pois.
Sen jälkeen porvaristo hakeutuikin Saksalaisen pääoman kanssa yhteistyöhön ja aina Natsien kanssa käytyyn fasistiseen sotaan asti.
Vuoden 1945 katasrofin jälkeen maamme itsenäisyys on ollut huomattavasti lujemmalla pohjalla kuin aikaisemmin. Mikä johtui siitä, että oikeisto hävisi sotansa ja maailmaan muotoutui vahva sosialististen maiden liittoutuma. Samoin eri maiden vasemmistolaiset puolueet nousivat valtaan.
Suomen kansa oli myös vahvasti rauhanpolitiikan puolesta ja sotimisia vastaan.
Mutta oikeistolaisten myyräntyö matalalla profiililla jatkui, vaikka hävisivät sotansa. Oli asekätkentää ym. vastaavaa, jopa Kekkostakin yritettiin useamman kerran kammeta vallasta maamme ulkopoliittisen linjan muuttamiseksi.
Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti totaalisen ryntäyksen länteen, ensin EY:n (EU) ja EMU:n.
Ryntäys jatkui EU:n kautta sitten Naton militaristisiin sotilasoperaatioihin mukaan.
Nyt ollaan sitten siinä vaiheessa, että oikeisto ja suurpääoma ajaa suoraa Nato-jäsenyyttä.
Nato on USA:n johtama sotilasliitto, imperialismin iskunyrkki. Natolla on globaali sotilasdoktiiri, se on tunkeutunut tukikohtineen oman alueensa ulkopuolelle ja käy sotaa eri puolilla maailmaa.
Sen päätehtävä on maailman luonnonvarojen ja energiareiteistä käytävä taistelu rikkaan maailman puolesta. Tätä siis nimitetään niin Natossa kuin EU:ssakin hämäävästi ”puolustukseksi”, jotta ihmiset luulisivat, että kyse on oman alueen ja jäsenmaiden puolustamisesta. Joten ei ole ollenkaan ihme, että Nato kelpaa suomalaiselle suurpääomalle selkänojaksi.
Nyt on todellakin hetki vahvalle rauhaliikkeelle olemassa. Militarismi tarvitsee poliittisen vastavoimansa, että palataan rauhan aikaan ja ihmiselämän kunnioitukseen.