Näin on päästy Hietalahden mäen päälle ja vanhaan kotitalooni vuosina 1933-39, Kauppapuist.40, "Osula".Muutimme sieltä juuri sodan edellä nykyaikaiseen uudistaloon (keskuslämmitys, sähköliesi ja sisä WC),ne puuttuivat Kauppapuistikolta. Talo ja sen pihapiiri kavereineen toki säilyivät edelleen lapsuus/nuoruusvuosien leikki-ja kisailupaikkana vaikka asuinkin korttelin päässä.
Kiinteistön omisti Työväen Osuuslliike (myöhemmin Osl.Vaasanseutu) Tontilla Kauppapuistikkoa ja Tiilitehtaankatua vasten L-muotoinen liike-ja asuinrakennus, pihassa tiilinen osuusliikkeen virvoitusjuomatehtaan rakennus. Palokatua vasten ulkorakennus asukkaiden liitereineen ja ulkokäymälöineen. Tontille oli neljä kulkutietä: Kauppapuistikon puolella pääportti pihaan, Tiilitehtaankadulta oli pieni käyntiportti ja lankkuaidan päässä suurempi portti sekä ulkorakennuksen pohjoispäästä portti palokujalle. Se oli meidän poikien kulkuväylä kouluun ja "pränkkärin"jalkapallokentälle.
Kauppapuiistikon portista tultaessa oli ensimmäisenä talon pohjoispäädyn asunto, siinä asuivat Yrjö Sorvari vaimoineen sekä ainoa lapsi Pekka. Sorvari oli Lassila & Tikanojan autovarikon esimies ja samalla kauppaneuvos Fr. Tikanojan autonkuljettaja. Edustusauto "letukka" oli usein pihassa kuljettajan lähtiessä tai tullessa edustusmatkalta. Pekka, edesmennyt, kuului tietysti porukkaamme - "kängiin". Pekka, ainoana lapsena sai luonnollisesti enemmän ja arvokkaampia lahjoja kuin me muut. Tämä koitui kuitenkin meidän kaikkien eduksi, kuten esimerkiksi kunnolliset jalkapallot, niitähän kului paljon. Pekka oli lupaava seuratason jalkapalloilija VPS:n A-juniorijoukkueessa, mutta paha loukkaantuminen ottelussa lopetti harrastuksen. Minä olin yleensä porukan peleissä vain "takapiruna". Porukkamme eli "Kängimme" pitää edelleen yhteyttä ja olemme kokoontuneet ainakin jonkun merkkipäivänä 50,60,70,75 ja 80 vuotispäivinä, myös muita yhteydenottoja pidetään.
Meidän asuntomme Sorvarin yläpuolella ja samasta yläkerran portaikosta mentiin myös maalari Pottalan (Myöhemmin Paassola) asunttoon. Heidän kaksi poikaansa kuuluivat tietysti joukkoomme. Ainakin toinen pojista on toiminut mainosalalla.
Seuraavat portaat veivät Sippolalle. Isä Sippolan työpaikka oli sanomalehti Ilkassa. Lapset Liisa ja Pentti olivat meitä vanhempia ja vähemmän meidän nuorempien kanssa. Liisalta sain aikanaan periä hänen herbaarionsa ja siirtelin siitä kasvit uusille papereille ja nuorensin etiketit. Rehtori Ilmari Vainio ("Vateeni") antoi kahdeksikon, aika hyvä. Liisa oli naimisissa Tapani Sipilän kanssa. He asuivat samassa talossa missä minäkin vanhempieni kanssa Kauppapuistikolta muuttomme jälkeen, Tapani oli työtoverini Valiolla, kunnes siirtyi Panimo Oy Bockin (Hartwall) palvelukseen Liisan työpaikka oli elokuvateatteri Ritzin kassa. Pentti Sippola pelasi jääpalloa VPS:n riveissä ja teki päivätyönsä Huhtamäki-yhtymän edustajana.
Pentti muistetaan koukkuvarsipiipun polttajana ja hänen työautonsa oli aina VW-kupla.
Sitten on vuorossa seuraavassa asunnossa Latvan perhe. Isä Latva oli niitä harvoja osuusliikkeen henkilökuntaan kuuluvia, jotka asuivat tämän kiinteistön asunnoissa, hän toimi pääliikkeen kenkäosaston hoitajana Pitkälläkadulla. Perheen rikkaus oli suuri lapsikatras, tyttöjä Hely ja Kirsti, pojat Pentti, Kuisma, Jorma, Heikki ja Tapio-edesmennyt. Asunnot olivat yleensä pieniä ja tästä syystä nuorison leikki-ja kisailupaikat olivat ulkona. Vanhempien lasten tehtävänä oli katsoa nuorempien perään. Latvan perheessä tämä toimi aivan esimerkillisellä tavalla.
Tässä kohtaa pitää kertoa miten vanhempiin ihmisiin suhtauduttiin, emme tunteneet sellaisia sanoja kuin iskä ja äiskä. Isä ja Äiti olivat luonnollisia puhuttelusanoja, naapurit olivat setä ja täti, joita kuitenkin sinuteltiin."Latvan setä, tuutko ottamaan aikaa kun me juostaan kilpaa talon ympäri".
Kängin luonteva johtaja oli porukan vanhin Latvan Pentti, monen lajin urheilija.Hänen työuransa oli Strömbergin teknikkona. Kuisma, intohimoinen jalkapalloilija, oli Osuustukkukaupan palveluksessa ja myöhemmin OTK:laisten osuuskauppojen johtajana eri paikkakunnilla. Hely ja Jorma pyörivät myös joukossamme. Nuoremmat Heikki, Tapio ja Kirsti jäivät minulle vieraimmiksi.
Seuraavana on leveä portaikko, siinä ensin vasemmalla ovi talonmies Kaupin asuntoon, sitten osuusliikkeen myymälän pariovet tavaran toimituksia varten.Sitten tulee yläkertaan vivän portaikon ovi. Yläkerran asukkaita olivat Vuorenmaat, Mäenpäät ja Tarvoset. Vuorenmaan Rauno, sotiemme vetereaani, tunnettiin innokkaana merenkulkijana. Mäenpää oli virvoitusjuoma.(tai kuten me sanoimme vesitehtaan) esimies. Mäenpään perhessä oli yksi epilepsia sairastava tyttö.Tarvonen tuli vesitehtaan johtoon Mäenpään jälkeen. Hänen pulmansa oli se, kun perheeseen syntyi vain tyttölapsia, vasta kuudes oli poika. Tarvonen oli innokas veikkaaja, yritti joka viikko saada veikkausporukkaa aikaiseksi, ei yleensä onnistunut.
Seuraava portaikko oli katettu ja siinä asuivat Karlssonit. Karlsson oli vakuutusasiamies ja jä ipihan muulle väelle vieraaksi. Perheessä oli kaksi poikaa, vanhempi pojista Erkki oli postissa töissä. Nuorempina pojat eivät osallistuneet pihan rientoihin. Karlssoneille oli myös "paraatiovi" Tiilitehtaankadun puolelta, ei juuri ollut käytössä.
Uusihaudan portaikko oli seuraavana vuorossa, Usihauta oli Radiatorin putkimiehiä, poika Raimo seurasi ensin isänsä jälkiä, mutta siirty sitten lentokentälle hommiin. Raimo oli innokas purjelentäjä. Puseron hiassa oli monet kultaiset siivet kertomassa lentäjän taitotasosta.
Seuraava ovi vei taas yläkertaan , siellä asui mm. Maija Panu, tunnettu vasemmistopoliitikko. Aallot asuivat myös yläkerrassa, perheen tyttäret muistetaan balettiharrastuksestaan.
Viimeisessä päätyasunnossa asui Yrjö Sorvarin veli perheineen. Tämä Sorvari oli Työväen Osuusliikkeen keskusvaraston hoitaja Klemettilässä, poika Aimo teki myös päivätyönsä samassa paikassa. Heidän asuntonsa alapuolella oli talon pyykkitupa ja kuivaustelineet ja narut olivat suoraan pyykkituvan ovea vastapäätä Tiilitehtaankadun suuntaisesti, korkea lankkuaita suojasi pyykit katupölyltä.
Vesitehtaan yläkerrassa asui tehtaan työntekijä leskirouva Tanttari tyttärineen. Asunnon ikkunat olivat Kauppapuistikolle päin.
Kiinteistön ainoa liikehuoneisto Työväen osuusliikkeen myymälä n:o 4, käynti Kauppapuistikolta. Eteisestä mentiin erikseen maito/leipäpuolelle ja sekatavarapuolelle. Myymälänhoitaja oli pitkään rouva Irja Voutilainen Hän hoiti myöhemmin perheen omistamaa Taloustarvikekauppaa Pitkälläkadulla.
Näin tuli tämän kiinteistön historia jotenkin kerrottua ja seuraavaksi siirrytään seuraavassa jaksossa aidanraosta "Viikin tivoliin.VL
