Dan Holmin aikana hankittiin Vaasaan aivan käsittämättömia ”taideteoksia,” joista isoin floppi oli taiteilija Stefan Lindforsin tilateos Cyclus museon edessä. Se oli häkkyrä, jossa oli teräslankoja, joiden päissä oli jonkinlaisia pörriäisiä, jotka katosivat paljastustilaisuuden jälkeen muutamssa yössä ja pian katosi koko teos, joka maksoi siiihen aikaan maltaita.
Edelleen Onkilahden rannalla on pari toisiaan nojaavaa levyä, jonka kansan pitäisi kokea taideteoksina ja Suvilahdessa joku ”korttitalo”. Tämä tuntuvat tavallisen tallaajan pilkalta.
Onko nyt tuossa kirjastoon jotavassa kulttuurikäytävässä kysymys samasta asiasta.
Jalosen esitys on konkreettinen ja jokainen sen ymmärtää. Sitä ei edes pidä markkinoida taidetoksena, vaan sosiaalisena ”tauluna” tai ”ristikkona” tai millä muulla nimellä tahansa.
Taiteellisuuden ottaminen mukaan Jalosen ehdotukseen kahdesta sydämestä aiheuttaa vain sen, että sen pysyttämisestä järjestetään palavereja, seminaareja ja kalliita kunnallisteknisiä operaatioita kun homma voitaisiin antaa jonkun metallifirman ammattihitsaajan tehtäväksi ja sen jälkeen sydämet viedään johonkin luontevaan paikkaan, vaikka Kuntsin rantaan sen uuden laiturin viereen.
Virkamieskäsittelyssä ehdotus menee lausuntokierrokselle, joka kestää kolme vuotta. Kh:ssa hanke palautetaan tarkempia tietoja varten ja kun ehdotus sitten palaa takaisin kh:on, kh toteaa että juuri tällä hetkellä ei hankkeen toteuttamiseen ole määrärahoja.
Pohjalaisessa olleesta Leena Nykvistin sanomasta tyhmäkin ymmärtää, että ideaa ei todellakaan ole tarkoitus toteteuttaa. Vaasalaiset virkamiehet kun eivät kestä sitä, että joku ulkopuolinen keksii jotain sellaista, minkä heidän pitäisi keksiä.
Jos annat virkamiesten tehtäväksi suunnitelle hevonen, niin siitä tulee 100 % varmuudella kameli.
