Heikin viestistä muistui mieleeni kun olimme Norjassa töissä. Kaverini pisti palkan siellä perheensä yhteiselle pankkitilille, johon hänen vaimollaankin oli kortti. Kun palasimme kotiin, vaimo ei ollutkaan kotosalla, vaan istui baarissa parin jäppisen keskellä. Pankkikortti käsilaukussa ja pankkitili tietenkin tyhjä.
Pankki tekee myös inhimillisiä erehdyksiä. Vaimoni avasi tässä joitakin aikoja sitten säästötilejä lapsille, osakesäästöä yms. Seuraavan kerran kun hän katsoi omaa palkkatiliään pankissa, muutamien viikkojen kuluttua, se oli tyhjä. Pankki oli vienyt kaikki sovitut rahat kahteen kertaan lasten tileille.
Uskon, että jokaisessa maassa pankkijärjestelmä ja sen toimivuus on maan tärkein asia. Jos pankki kadottaa luottamuksensa, kansa saa sen romahtamaan muutamassa tunnissa, asettumalla jonoon oven ulkopuolelle. Siksi pankkijärjestelmää tuetaan viimeiseen asti.
Olen saanut lukea monesti, että jos ei kerran kannata, niin annetaan kaatua vaan. Mutta olisi mielenkiintoista nähdä nämä samat vaatijat silloin sen oman pankin edessä jonottamassa säästöjään, kun se pankki on kaatunut...
Oma vastaukseni kysymykseen, voi luottaa. Mutta riippuu tietenkin siitä miltä näkulmalta asiaa tarkastelee.
Jos on velkaa, esim. asuntolainan muodossa, niin voi olla turvallisin mielin. Joku pitää kyllä aina huolta siitä, että saat maksaa sen lainan takaisin... Jos taas olet sijoittanut rahaa pankkiin, saattaa olla että niiden sijoitusten parhaimmat voitot menevät eri taskuihin. Siitäkin pidetään usein hyvää huolta...
Rahastot panevat kyllä usein miettimään. Luvataan hyvät osingot, joiden pitäisi olla paljon parempi vaihtoehto kuin olematon säästökorko. Mutta rahastoja hoitavalle pitääkin sitten maksaa vaivasta. Prosentti on usein pieni, mutta kun se nakuttaa joka kuukausi, koko säästöstä muuttuu säästäjälle järjetön.
Pankkijärjestelmästä ja sijoituksista yleensäkin puhuttaessa on aina kysymys riskeistä, silloin kun niihin kantaa itse rahaa. Usein kannattaa sijoittaa enemmän hevosiin...