Aihe: Sivistynyt ihminen

[Matseman]

Tämä  ystäväni sanoi, että klassisen musiikin tuntemus on yksi sivistyksen tärkeimmistä mittareista. Kysymykseen miksi? ystäväni sanoi, että musiikin emotiaalisen sisällön tajuaminen auttaa ihmistä ymmärtämään myö elämää yleensä.

En tiedä voisinko olla ystäväsi kanssa samaa mieltä, jos puhutaan vain klassisesta musiikista. Lisäisin tähän sen verran, että musiikki yleensäkin kehittää ihmistä kuin ihmistä, sivistyneeseen suuntaan. Yhtä hyvin voisin viitata omaan kiinnostukseeni Jazz-musiikkia kohtaan ja vedota siihen. Mutta näin yksinkertaistahan se ei tietenkään ole.

Esittämäsi lista klassisesta musiikista on hyvä, varsinkin kun suuri suosikkini Johan Strauss oli mukana. Erich Kuntzel on esittänyt paljon sitä Cincinnati Pop orkesterinsa kanssa. Jos on kiinnostunut, niin tämä pitkäsoitto pitää löytyä jokaisen sivistyneen klassisen musiikinkuuntelijan hyllystä.

Moni kammoksuu klassista musiikkia, mutta saattaa nauttia siitä tietämättään, katsoessaan jotain elokuvaa tjms. Kukapa ei esim. muista näitä pätkiä...

[Vapaudenpatsas]

Minä olen taipuvainen uskomaan, että yksilö ei ole koskaan kovin sivistynyt. Toiset ovat ehkä hieman hyväkäytöksisempiä kuin toiset, ainakin joskus.
Sivistyneisyys liittyy ennemminkin kollektiivisuuteen. Tosin sielläkin se näyttää olevan kiinni varsin ohuella nyörillä.

Tuolla aiemmin oli lista knoppikysymyksiä ja luettelo paikkoja joiden tietäminen tai paikoissa käyminen osoittaisi sivistyneisyyttä. Ei minusta. Eikä myöskään se, että pitää klassisesta musiikista, tai jostain kuvataiteesta tms. Ne ovat vain asioita, jotka miellyttävät yksilöä henkilökohtaisella tasolla.

Minusta sivistyneisyys on enemmän yhteisöön ja sen toimimiseen liittyvä asia. Jonkinlainen kunnioitukseen liittyvä asia.

[Matseman]

Olen aika pitkälti samoilla linjoilla Vapaudenpatsaan kanssa.
Mielestäni sivistys liitetään usein väärin siihen, mitä on opittu, verrattuna siihen miten älykäs ihminen on. Sillä sivistynyt ihminen voi tykätä suunnistuksesta, makkarankäristyksestä, marjanpoiminnasta ja saappaanheitosta. Jonkun määrätyn musiikkityylin kuuntelu ei kyllä tee kenestäkään sivistyneempää. Tosin minun mielestäni ihminen osoittaa avoimuutta, jos hän kuuntelee musiikkia laajamittaisesti. Mutta ei hänen tarvitse olla siitä huolimatta sivistynyt...

Ja samaa mieltä tuosta listasta. Voisimme esimerkiksi laatia samalaisen, joka koostuu aivan eri kysymyksistä ja näin tuon ylemmän listan hallitsijat voitaisiin helposti leimata sivistymättömiksi.
Mutta jos mennään tuollaisten kysymyksien mukaan, niin tärkeämpää olisi minusta, jos kysymykset olisivat enemmän yleistietotasolla, sillä ei kai se ole mikään sivistyksen mitta, jos tietää minä vuonna Vaasa paloi?

Vaasan palosta puheenollen, monelle Oravaisten pakolaiskeskuksen palo on tärkeämpi. Miten se voitaisiin liittää sivistykseen?
- Kiinnostunut tulipaloista yleensäkin?
- Kiinnostunut vain määrätynlaisista tulipaloista?
- Kiinnostunut vain tulipaloista, jotka voidaan yhdistää jotenkin maahanmuuttajiin?

[Kari Lajunen]

- Kiinnostunut tulipaloista yleensäkin?
- Kiinnostunut vain määrätynlaisista tulipaloista?
- Kiinnostunut vain tulipaloista, jotka voidaan yhdistää jotenkin maahanmuuttajiin?

Lisäisin tähän vielä yhden.
-Kiinnostunut ajankohtaisista asioista

[Tapio Parkkari]

Keskustelu sivistyksestä kattaa ihmisen koko elämän.  Otetaan esimerkki sivistyksen ulkoisista symboleista.  

Minä vietin elämäni 10 ensimmäistä vuotta keittiön ja kakluunilla varustetun huoneen asunnossa. Huoneessa oli minun sänky, sivusta vedettävä ”heteka” ja vaatekaappi sekä matala kahdentason kirjakaappi.

Kirjakaapissa oli Raamattu, Otavan pieni tietokirjasarja, Th. Van de Velden Täydellinen avioliitto, Mazo de la Roche´n Jalna sarja, jonka muuten luin 10-12 vuotiaana kokonaan lävitse, Waltarin Johannes Angelos, jokunen Netta Musketin ja Hilja Valatosen kirja.  Muuta hyllyyn ei mahtunut.

Kun sitten oppikoulun alaluokilla koulutoverini kutsui minut kotiinsa Rantakadulle, astuin maailmaan jonka olemassaolosta minulla ei ollut aavistustakaan.

Koulutoverina kodissa oli useita huoneita ja koko seinän peittävä kirjahylly, missä oli satoja kirjoja.  Olohuoneessa oli piano, jonka päällä oli viulu, nuottinippuja ja pianon vieressä sello.
Seinillä oli taiteilijoiden teoksia, joista en ollut koskaan mitään kuulut ja pulleamahaisen lipaston päällä oli kauniita esineitä ja eripuolilta maailmaa tulleita postikortteja.

Kun palasin  takaisin kotiini olin pinoisen shokin vallassa.  Kuinka tällaista voi olla?

Arvelen että mietin sivistystä ja sivistyksen merkitystä.  Joka tapauksessa vierailulla oli merkityksensä, koska muistan sen vieläkin yli 50 vuoden jälkeen.  

Sen enenpää vertailematta koulutoverini perheen ja oman paerheeni sivistystasoa, ymmärrän että myös sivistyksen ulkoisilla synboleilla on suuri merkitys ihmisen elämässä.

Tänään mietiskelen kotia, missä kirjat ovat siirtyneet digitaaliseen lukulaitteeseen, tieturiin.  Millä tavoin tällainen koti kertoo sivistystasostaan?  Korvaako klassisen kirjahyllyn dvd-hylly?  Vai millä tavoin perhe viestii sivistystasoaan?

[Matseman]

Mielenkiintoinen kysymys tosiaankin tuo kirjahylly silloin ja kirjahylly tänään.
Oikeastaan sitä voisi verrata kirjahyllyyn työpaikalla. Minulla oli ennen kaksi kirjahyllyä. Lopulta kuuntelin hyvää neuvoa ja käänsin ne kaikki ylösalaisin ja sen jälkeen kun avasin jonkun kansion, lykkäsin sen aina takaisin oikeinpäin. Puolen vuoden kuluttua heitin pois kaikki, jotka olivat yhä väärinpäin. Nyt hyllyssäni on 3 kansiota ja taidanpa heittää niilläkin vesilintua vuoden päätteeksi.

Jos olisi ilkeä, niin voisi pyytää jokaista tekemään saman omille kirjoilleen, kotonaan. Joidenkin mielestä kirjat tuovat lämpöä ja sivistystä kotiin, mutta miten on sivistyksen kanssa silloin, kun kirjasto koostuu kirjoista, joita kukaan ei ole edes lukenut?

Minä raivasin kirjahyllyn kotona jo 20 vuotta sitten. Annoin pois kaikki sellaiset kirjat, joille löytyi osoite. Loput roskiin. Sen jälkeen meillä ei ole ollut kirjahyllyä, eikä tule.

Tein saman LP-kokoelmalleni. Lahjoitin kaikki eräälle keräilijälle, joten ne ovat kyllä vielä käytettävissäni, jos siltä tuntuu. Ja kun kerran pääsin vauhtiin, niin kopioin kaikki CD-levyni ulkoiselle kovaleyvylleni ja lahjoitin kaikki - paria harvinaisuutta lukuunottamatta - katolilaisen kirkon joulumyyjäisiin. Siitä muuten sen verran, että myivät ne kaikki kahdessa päivässä, vain yksi levy jäi myymättä, Klamydian... Kertookohan se jotain ostajien sivistyksestä kenties

Yleensäkin, tämän päivän informaatioyhteiskunnassa tieto löytyy usein eri muodossa. Ellei ole koneessa .pdf tiedostona, tiedon voi hakea helposti googlettamalla. Äänikirjoja voi imuroida netistä, samoin musiikkia ja filmejä. Kodin merkitys varastona pienenee. Selvää on tietenkin, ettei kaikkea kaunokirjallisuutta löydä digitaalisessa muodossa, eikä tietokoneen näyttö edes suosi lukemista sillä tavoin - vai suosiiko muutamien vuosien kuluttua, kun laitteita alkaa samaan kevyessä muodossa?

Trendit ohjaavat tietenkin myös tässä. Niiden mukaan kirjahylly on auttamatta historiaa, eikä se kuulu moderniin asuntoon.

[Tapio Parkkari]

Tuo jokakodin esineiden ”semiotiikka” eli merkitysoppi on tavattoman mielenkiintoinen asia.  Eli pelkistetyksi:  miten nykyihmiset viestivät kulttuuri-, koulutus-, ja maailmankatsomuksestaa esineillä?

Onko sinun kodissasi näkyvästi esillä Raamattu tai kirja tai kuva tai vinyyli, joka kertoo maailmakatasomuksestasi ja mieltymyksistäsi.?  Miten hienovaraisesti ta julistavasti tai provosoivasti kerrot itsestäsi?

Kirjoista sen verran, että kirjaa täytyy voida hiplata.  Kirjaa täytyy haistella.

Esineillä on siis metafyysinen puolensa.

”Mennessäni hiljaiseen kirkkoon, metsään, kadullekin, lukiessani kirjaa, kuunnellessani musiikkia tunnen fyysistä mielenrauhaa, jonka koen saavuttavani aistimusteni kautta: näkö, kuulo, haju, tunto, jotka synnyttävät rauhanajatusta, mielenrauhaa henkisen kokemuksen kautta. ”

Semiotiikan verkkoyliopisto

[Matseman]

Onko sinun kodissasi näkyvästi esillä Raamattu tai kirja tai kuva tai vinyyli, joka kertoo maailmakatasomuksestasi ja mieltymyksistäsi.?  Miten hienovaraisesti ta julistavasti tai provosoivasti kerrot itsestäsi?

Kodista löytyvät kirjat ja esineet saattavat tosiaankin kertoa paljon sen asukkaista, heidän harrastuksistaan, matkoistaan yms. Mutta mitä kertoo esim. tällainen asunto asukkaistaan?

[Nahikas]

Kertonee että kyseisen tilan asukki on etääntynyt hyvin kauaksi juuriltaan. Sivityksen kanssa tällä ei liene mitää tekemistä.

[Risto Helin]

Monasti on täälläkin mainittu klassinen musiikki ja kuvataide luulenpa , että suurin osa vaikkapa noissa kuntsin näyttelyissä kävijöissä ja avajaisissa pällistelijöistä ei ymmärrä hölkäsen pöläystä noista teoksista joita joku yrittää taiteeksi selittämällä todistaa. Kuuluuko siis teeskentely sivistykseen , mielestäni se kuuluu teatteriin tai jos sen tekee oikein taidolla on sekin taidetta.

[Pappa Razzi]

Onko tuo nimm. Matsemanin kuva napattu jostain Suomi-Soffan kataloogista?  Eihän kukaan tuollaisessa soffaesittelyssä voi asua.  

Ristolle sanoisin että taiteen ja musiikin syvällisempi tunteminen on aina ollut pienen vähemmistön herkkua, jolla ei ole mitään tekemistä tulotason tai yhteiskunnallisen aseman kanssa.  

Suurimman osan näyttelyissa ja konserteissä kävijöiden kohdalla onkin kysymys pakollisesta esiintymisestä säädyn, suvun tai firman edustajana.

Pappa Razzi tunsi  aikoinaan vaasalaisen ompelijan, joka pisti pienen palkkansa teatterilippuihin ja konsertteihin ja luki siinä ohessa kaupunginkirjaston kirjat sekä kävi kaikissa tarkeimmissä kuvataidenäyttelyissä. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan mistä tahansa taiteen ilmiöstä tai mistä tahansa kirjasta. Lisäksi hän oli ns. poliittisesti aktiivi ihminen.

Vain muutama lähipiiristä tunsi hänen "paheensa".  Tämä ihaltava nainen hoiti siinä ohessa juopon miehensä hautaan.

[herkkoo]

Onko tuo nimm. Matsemanin kuva napattu jostain Suomi-Soffan kataloogista?  Eihän kukaan tuollaisessa soffaesittelyssä voi asua.  

Kuvan tarkka osoite http://www.audiovisuelldesign.se/images/items/inspiration/20/Skanska-nyahem_001-srtp-49b83d7485a32.jpg

eli tarkoitus esitellä jotain audiovisuaalisia ominaisuuksia ko. kämpässä

Totta kyllä ettei tuollaisessa voi kukaan ihminen asua

.

[Tapio Parkkari]

Esineillä on niiden omistajan kannalta muisti.  Joskus tuo ”muisti on myös ulkopuolisen luettavissa ja tulkittavissa. Valitetavan usein käy niin että kun  mummo ”heittää kutimensa nurkkaan” , jälkipolvi köörää mummon tavarat siirtolavalle.

Asser Tervamäen sanoittama ja Georg Malmstenin säveltämä ja Jorin ja Ragnin tulkitsema ralli on sisällöltään paljon syvempi kuin mitä ensikuulemalla huomaa.

Sivistyny ihminen osaa tulkita esineiden viestejä ja kunnioittaa esineitä, jotka kertovat tarinoita.


RIEPUMATTO
(säv. ja sov. Georg Malmsten, san. Asser Tervasmäki, 1955)

Uusi riepumatto tuotiin lattialle. Monta pientä jalkaa sillä piipertää.
Monta kysymystä tehtiin kutojalle: ”Äiti, mistä saatiin raita tää ja tää?”
Vastas äiti, että kun hän maton loi, joka mattotilkku hälle tarinoi.
Paljon vanhaa, hiukan uutta, monen muiston kirjavuutta yhteen riepumattoon kätkeytyä voi.

Tää on paita meidän ensimmäisen vauvan. Kuopus-kulta repi viimein rikki sen.
Tuossa kuultaa kuva leikkipuvun hauvan. Myöskin se on ollut perinnöllinen.
Tuokin lappu vihdoin viimein hyljättiin, ennen tärkeä on ollut, niinpä niin:
ettei muuten toimeen tultu, lasten oma äidin kultu siinä vihjaa kaurapuurolautasiin.

Meidän häistämme on kuva albumissa. Sulhon vihkifrakki vihdoin viheriöi.
Mummo silkkiänsä säästi piirongissa, kunnes silkki itse itseänsä söi.
Mummo lähti pari vuotta taaksepäin. Teille äiti jäi, mut äidittä mä jäin.
Tuossa tumma suruhuntu, siinä yhä surun tuntu. Riepumattokin on musta hetkittäin.

Tästä tällaisesta uusi riepumatto pirtin lattialla maaten rupattaa.
Joskus katsojilta naurun kuulee matto, joskus huokauksen vain se kuulla saa.
Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois.
Huomaahan sen tämän tästä, ett´ on elo värikästä. Kuinka riepumatto muuta olla vois.

[Matseman]

Kertonee että kyseisen tilan asukki on etääntynyt hyvin kauaksi juuriltaan. Sivityksen kanssa tällä ei liene mitää tekemistä.

Itse veikkaisin, että kysymyksessä on tänä päivänä aika tyypillinen, kahden 25-vuotiaan ihmisen ensimmäinen yhteinen koti. Itse asiassa suvusta löytyy yksi kolmihenkinen nuori perhe, joka ei jää kauas tuosta.

Ikä on aika ratkaiseva. Sattuneista syistä olen käynyt meidän asuntoalueemme jokaisessa asunnossa. Niitä on 126. Eläkkeellä olevien ihmisten seinät ovat täynnä perhekuvia, varsinkin lapsista + muutamia vakitauluja. Sitten seinällä roikkuu se pakollinen, Tunisian lomareissulta ostettu vesileili, , muutama roikkuva kukka, muutama kynttillä yms. Yhden seinän peittää leveä kirjahylly, johon on jatkettu perhekuvia, kristallit häälahjoista asti, tietosanakirjasto, valokuva-albumit, hedelmäkulho, stereolaitteet ja kovaääniset ylimpänä. Lattiatilan valtaa sohvakalusto, pari piironkia, pari tuolia ja ruokasalin kalusto ja penkki televisiota ja videoita varten.
Siis aika tavallinen järjestys.

Mitä nuorempaan kotiin tullaan, sitä vähemmän krääsää seinillä ja lattioilla.
Kysymys siis voisi olla nuoresta perheestä, joka ei ole edes ennättänyt keräämään niitä "juuria" seinille ja lattioille.

Tykkään itse sisustuksesta. Kuva on asuntonäyttelystä, jonka nappasin tänne vain googlen hakutuloksista. Mutta kyseessä voisi olla ihan hyvin minun kotini, sillä minä en tykkää kerätä kaikenlaista krääsää seinille, enkä tykkää myöskään siitä, että huonekaluja on enemmän kuin mitä tarvitaan. Olen heittänyt keittiön pöydälläkin vesilintua.

Minusta ilmava ja valoisa sisustustapa, ilman gamaa on tänä päivänä moderni ja sivistynyt tapa järjestää itselleen viihtyisä asuminen. Televisio seinälle, ei kaapeleita, ei kirjahyllyjä, korkeintaan yksi taulu seinällä, ehkä joku pieni kukka ja sillee.

Valitetavan usein käy niin että kun  mummo ”heittää kutimensa nurkkaan” , jälkipolvi köörää mummon tavarat siirtolavalle.

Näinhän se on. Ja usein kysymyksessä on tavaraa, jolla on vain tunnearvo omistajalleen, mutta myytyä niitä ei saa kirpputorillakaan. Tuoreessa muistissa kun isäni jäämistölle mietittiin osoitetta. Huonekalut olivat uudenveroisia, eivätkä edes mitenkään vanhoja. Mutta ei auttanut muu kuin kuskata kaatopaikalle, kun ei löytynyt siihen hätään ketään, joka olisi huolinut ilmaiseksi.

[Tapio Parkkari]

Kulttuuri jaetaan usein aineellisen ja henkiseen  kulttuurin, mutta jako on keinotekoinen, sillä
kaikkien aineellisten kulttuurituotteiden  taustalla on henkinen prosessi; kaikkein  käytännöllisimpiinkin esineisiin liittyy  henkisiä arvoja. (poimittu netistä)


Kaikista esineistä

Kaikista esineistä rakkaimmat
ovat minulle käytetyt.
Kuhmuiset reunoistaan litistyneet kupariastiat,
veitsien ja haarukoiden monissa käsissä kuluneet
puiset varret
ovat minusta jaloja muotoja.

Myös laakakivet
vanhojen talojen pihoilla ovat
onnekkaita asioita,
monien jalat ovat hioneet niitä
monet askeleet tallanneet maahan ja
ruoho kasvaa raoissa

Monien käytössä
ne muuttuvat jatkuvasti, parantavat muotoaan ja
tulevat arvokkaiksi
niin kuin monien kokeilujen tulos.

Minä rakastan jopa veistoksia
joista on katkottu kädet. Nekin elivät minulle.
Vaikka ne on kaadettu niin ne kerran pystytettiin.
Vaikka niiden kimppuun hyökättiin, eivät ne
olleet liian isoisia.

Ja puoliksi sortuneet rakennukset
ovat kuin keskeneräiset suuret suunnitelmat:
kauniit suhteet voidaan jo aavistaa, vaikka ne vielä
tarvitsevat ihmisten ymmärtämystä. Toisaalta
ne ovat jo palvelleet, ovat jo aikansa eläneet.

Tämä kaikki
tekee minut onnelliseksi.

Bertolt Brecht: Runoja 1914–1956

[vaasalainen]

Ylisen ajatuksen mukaan sivistyneen ihmisen mitta on hyvä yleistiteto mutta mitä se on? Työhistoriani aikana tapasin muutaman kerran miehen nimeltä Esko Kivikoski. (Esko Antero  "Kyllä" Kivikoski, aik. Kristiansson, 7. maaliskuuta 1914 Helsinki – 29. maaliskuuta 1987)  

Hän saavutti jopa maailmanlaajuista huomiota voittamalla kansainvälisiä tietokilpailuja juuri yleistiedollaan. Kivikosken ulkomaisia vastustajia tietovisoissa olivat muun muassa australialainen Barry Jones ja virolainen Hardi Tiidus.

Esko Kivikosken isä oli Sven Elof Kristiansson, anarkisti, joka kustansi, käänsi kirjoja ja julkaisi Vapaa Ajatus -lehteä 1910-luvulla.

Tapaamiseni perusteella sanoisin, että Eskon tieto oli "encyclopedista" tietoa  eli hän oli tallentanut aivoihinsa valtaisan määrän tiedonsiruja, jotka hän sitten poimi aivoistaan kysyttäessä.  En huomannut että tieto olisi mitenkään jalostunut ylivertaiseksi viisaudeksi.

Ylen Elävä Arkisto
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=544&a=2527

Tämä kaikella kunnioituksella Eskoa kohtaan.  Esko oli juuri sellainen suomalainen kuin suuren keskusliikaeen varastopäällikön tulee ollakin.

[Roy Rabb]

Otaksuin että sivistynyt ihminen lukee Sofi Oksasta ja Mikko Rimmistä. Yritin lukea molempia, mutten jaksanut kuin pari sivua kumpaakin. En yksinkertaisesti nauti siitä, että arkisia, triviaaleja ja banaaleja asioita kuvataan mahdollisimman monimutkaisesti ja monisanaisesti. Arkisista, tavanomaisista asioista ei ole mielestäni tarvetta kertoa yleensä ollenkaan. Ne ovat jo muutenkin liiankin tuttuja.

Mikko Rimminen voitti Finlandiapalkinnon teoksellaan Nenäpäivä. Tämä nyt viittaa taas siihen, että tämän palkinnon voittaneisiin kirjoihin ei kannata haaskata aikaa.

[vaasalainen]

Roy, Sinä suhtaudut nykykirjallisuuteen hieman samoin kuin minä "akateemiseen apurahamusiikkiin"

[Umpi Luuta]

Ensimmäisen Finlandiapalkinnon (1984) sai Erno Paasilinnan "Yksinäisyys ja uhma". Sen sivuilla on sivistyksen maku...

[vaasalainen]

Totta.  Joskus vuonna 1986 tai jotain ostin parikin kirjaa, joisa oli Ernon muistaakseni Oulun Kalevaan kirjoittamia loistavia pakinoita.  Olisiko ollut nimeltään "Alamaisten elämää"  Täältä löysin mm. aforismin. "Itseoppinut on ainoa todella oppinut.  Muut ovat opetettuja".

Erno on pitänyt hyvin pintansa myös tämänpäivän mukaan mitattuna.

J.K  Se oli muuten pakinakokoelma "Alamaisen kyyneleet" ja vuosi oli 1971 tai -72.

[Kari Lajunen]

Sivistynyt ihminen ymmärtää, joustaa, vaatii, luottaa, uskoo, epäilee, suvaitsee, ennakkoluulottelee,
haluaa, voi, tietää, kysyy, menee, ottaa selvää, myöntää virheen, ymmärtää, katsoo nurkan taakse
ja vaivautuu jonkun takia.

En ole varma olenko itse sivistynyt mutta vaivaudun lähes joka sunnuntai esittelemään suomalaista luontoa ulkomaalaisille.  Palkaksi en saa mitään enkä vaadikaan mutta miettikää itse jos olisitte minun paikalla.  Eikö ole aika mielenkiintoinen paikka?  http://www.youtube.com/watch?v=Kxpewzk4Pt0 Kuvasin videon kaksi päivää sitten Sunnuntaina.    Video on piilotettu ja sen näkee vain kopioimalla oheisen linkin.  Lupa videon "kansallistamiseen" on saatu vain Vaasalaisia.infon lukijoille.

Niskanen näkee tietysti sexyjä kinuskityttöjä kainalossani,  mutta nähköön vaikka avaruusolioita.

[Kari Lajunen]

Teen paljon tällaisia yksityisvideoita.

Saan harvoin luvan tällaisen yksityisvideon "kansallistamiseen"  mutta nyt sen sain.

[Virmatuuli]

Kuuleppas nyt Roy Rabb. Se kuinka arkinen asia kuvataan määrittelee sen kirjallisuudeksi, eikä se mitä kuvataan. Hernesoppapurkin voi avata niin monella tavalla. Fakta on faktaa, fiktio vaatii luovuutta.

[Pentti Suksi]

Olen tuntenut useampiakin ihmisiä, joita olen voinut hyvällä sydämellä sanoa, että ovat henkisesti
sivistyneet.Tunsin yhden heistä opetusneuvos Yrjö Kallisen joka oli valaistunut tai melkein valaistunut.
Kansakoulun käynyt, veturinlämmittäjä. Hän oli kuin koottilainen kirkontorni joka sanoo, ylentäkäät sielunne!
Häntä pidettiin Suomen parhaimpana puhujana. Hän sai kaksi kertaa kuoleman tuomion sodan vastustamisesta. Hän oli ikänsä rauhanpuolustaja joka oli sodan jälkeen puolustusministeri, politiikan vastustaja ja joka  oli kansanedustaja. Kasvissyöjä joka oli nähty lihakaupassa.  Hän säännöllisesti kulki AA- kerhossa eikä ollut koskaan ottanut alkoholia. Hän sanoi että noilta yhteiskunnan hyljeksimiltä rantojen jätkiltä hän oppi kaikkein eniten elämää, samoin kuoleman sellissä odottaen milloin sotilaat huutaa hänen nimensä ja saa kunnian astella teloituskomppanian eteen. Tuo kaikki oli hänelle ihmiselämän yliopistoa, kuoleman sellissä tuli tehtyä maisterin paperit elämästä.


Tunsin erään äidin jolta oli kuollut samana talvena kulkutauteihin 8 lasta. Kun hänen kanssaan keskusteli oli sellainen tunne, että kulkee hengen alpeilla. Ei sivistys ole maisterinpapereista kiinni. Sairaudet, kuolema, henkinen ja taloudellinen vararikko jalostaa ihmistä. Jos sitten on jalostaakseen, useinmiten näin on.

En ole mitenkään sivistynyt että käyn konsertissa kuuntelmassa Sibeliuksen  I sinfoniaa. Tai luen jonkun ranskalaisen kirjailijan teosta ja olen ymmätävinäni sitä sanomaa. Kyllä valistuneen ihmisen on hyväksi
lukea Aleksis Kiven Seitsemänveljestä, Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja romaani Täällä pohjan tähden alla. Lukea Ilmari Kiannon Punaisen viivan ja F.E. Sillanpään Hurskaan kurjuuden. Mutta ei se vielä takaa sivistyksen tasokkuutta. Hyvä olisi lukea Sokrteesta, Platoni, Aristoteelestä. Tapasin Raippaluodosta kotoisin olevan, entisen kurssikaverini, nykyään kipujenb runtelema mies. Mutta juttua riitti vaikka aamuun asti.

Niin se on kova elämä useinkin henkinen  yliopisto ei kirjat, musiikki ja taidenäyttelyt pelkästään. Pitäisköhän tuolle kobaalille Kari Lajuselle vaihtaa kinuskitytön  sijaan jokin humanoidi kainaloon. Näin tulisi avaruudellisesti sivistynyt.

Pentti Suksi

[AD]

Tässä olen katsellut näitä päätelmiä sivistyneestä ihmisestä.
Mielestäni yksikään sivistynyt ihminen ei tähän topiikkiin kirjoittele, eli itsekin olen sivistymätön.
Olisikohan tällä foorumilla jotain asiallisempaakin kirjoittelua?
Nythän olisi vaikkapa nimimerkillä Matseman asiaa

[Kari Lajunen]

Täysin eri linjoilla nimimerkki AD:n kanssa.

Mielestäni sivistynyt ihminen, nimenomaan katsoo kauemmaksi ja kirjoittelee tänne ja näin jakaa ja vastaanottaa sivistystä.

[Henry Eklund]

AD kaipaa yhtä moniosaajaa tänne, ei AD säet ole tosissasi ja ja kirjoittahan hän varovasti mutta eri nimimrrkillä. Netistä löytyy mielenkiintoisia ohjelmia eli tallenna pari vuotta ja se kertoo kuka on kirjoittanut.