.
Jotakin muinaissuomalaisten etiikasta, lyhenneltynä
Kohtuullisuus
"Yksi kansanrunoista vahvasti esiin paistava arvo on kohtuullisuus — viisas äärimmäisyyksien välttäminen ja tieto siitä mikä on sopivasti. On varsin kuvaavaa, että esimerkiksi raittius-sanan alkuperäinen merkitys oli kohtuullisuus alkoholin käytössä, ei täydellinen pidättyväisyys."
Varastamisen ja heikompiosaisten hyväksikäytön välttäminen
"Rautakauden Suomessa varmasti hallittiin vahvimman oikeudella, mutta on hyvä muistaa, että edellisen kaltaiset kunniakäsitykset vaikuttivat vahvasti ihmisten toimintaan. Naapurimaiden saagoista ovat tuttuja tilanteet, joissa miehet järjestäen kieltäytyivät hyökkäämästä vähempilukuisen vihollisjoukon kimppuun, koska taistelu heikompaa osapuolta vastaan ei voisi tuoda heille kunniaa."
Ahneuden välttäminen
"Muinaissuomalainen pakana saattoi kerätä itselleen vaurautta, mutta, jos kyseessä oli kunniakas henkilö, hän teki tämän turvatakseen perheensä ja jälkeläistensä hyvinvoinnin ja perheensä hyvän nimen mahtisukuna, ei itsekkään ja lyhytnäköisen materia-ahneuden takia. Suvun hyvinvointi ja hyvä nimi oli tärkein periaate. Vauraus sen sijaan vain noiden asioiden sosiaalinen symboli, ei itsetarkoitus."
Hyvä käytös
"Ääriesimerkkinä huonosta käytöksestä runoperinteessä mainitaan usein "murhamiehet ja muut ikuiset pahantekijät". Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomauttaa, että vanhoina aikoina murha ei ole välttämättä tarkoittanut samaa kuin nykyään. Nykyisinhän melkein mitä tahansa hengenriistoa saatetaan kuvailla arkikielessä murhaksi. Muinaissuomalaiset eivät kuitenkaan olleet pasifisteja eikä sodassa heimoaan puolustaneita taistelijoita pidetty murhaajina. Tappaminen ei siis ollut sama asia kuin murhaaminen. Murha lienee pikemmin tarkoittanut veritekoa, joka suoritettiin pelkurimaisesti salaa. Murhamies teki "syytä syyttömälle, vikaa viattomalle" ja yritti pakoilla vastuutaan tästä.
Muinaissuomalaisilla oli useita pyhiä eläimiä kuten joutsen ja karhu. Näiden surmaaminen "väärällä tavalla", eli lajin emuulta lupaa pyytämättä ja uskonnollisia peijaisjuhlia viettämättä, voitiin rinnastaa murhaan. Esimerkiksi karhun surmaamisesta käytettiin kaataa-sanaa ihmisten puheissa, sillä kukaan ei halunnut sanoa ääneen tappaneensa tuota ihmislajin myyttistä esi-isää."
Kunnia
"Kunnian käsite vanhoina aikoina valtavan tärkeä ihmisille. Sitoutumalla periaatteidensa noudattamiseen tilanteesta ja seurauksista riippumatta ihminen vahvistaa ja kirkastaa kunniaansa. Hän alkaa ajan myötä muistuttamaan yhä enemmän itse määrittelemäänsä ihannekuvaa itsestään. Kunniasta ja periaatteista tulee erottamaton osa ihmisen persoonaa. Muinaissuomalaiset tunsivat kunniakkaita mahtimiehiä ja naisia, joista kerrottiin tarinoita vielä satoja vuosia heidän kuolemansa jälkeenkin."
Itsenäisyys
"Entisaikojen orjan osa ei ollut kadehdittava. Orja eli isäntänsä käskyjen alla ja hänen valtansa osana. Orjalla ei siis ollut omaa osaa eli omaa onnen varastoa, jonka päälle hän olisi voinut itse rakentaa oman kohtalonsa. Itsenäisyydessä voidaan nähdä olevan kaksi tasoa; yksilön itsellisyys ja laajemmassa mielessä kokonaisen kansakunnan itsemääräämisoikeus. Tämä itsenäisyyden ydin, ihmisen kansan mahdollisuus päättää omasta kohtalostaan, on se mikä erottaa vapaan ihmisen orjasta ja itsenäisen valtion vasallivaltiosta."
Esivanhempien kunnioitus
"Muinaissuomalaiset muistivat esivanhempiaan konkreettisesti elämään vaikuttavina voimina, joita kunnioitettiin syvästi. Suvun eheä kehä muodostui sekä elävistä että kuolleista sukulaisista. Vainajien ei nähty olevan "poissa" jossain tavoittamattomissa toisissa maailmoissa vaan he elivät jälkeläistensä jokaisessa teossa ja ajatuksessa. Aatteen tasolla esivanhempien kunnioituksessä voi nähdä olevan kyse siitä velvollisuudesta, joka ihmisillä on omien perinteidensä ja kulttuurinsa säilyttämisessä sekä oikeudesta, joka oikeuttaa ihmisen kokemaan itsensä näiden perinteiden jatkajaksi ja kulttuurinsa edustajaksi."
Suku
"Suvun jäsenyys antoi ihmiselle hänen inhimillisyytensä: ihminen halusi olla hyvä yhdysside suvun pitkässä ketjussa, turvaten esivanhempiensa perinnön ja muiston säilymisen sekä antaen hyvät lähtökohdat jälkeläistensä elämään. Hyvät teot vahvistivat välejä sekä suvun eläviin että Manalle menneisiin jäseniin ja ne myös toivat suvulle onnea, hyvinvointia ja lisää kunniaa. Suurimpia pahoja tekoja olivat ne, jotka tuhosivat ja myrkyttivät suvun sisältäpäin tai ajoivat ulkopuoliset vihamieliset voimat sen kimppuun."
Viisaus ja tieto
"Viisauden ja tiedon merkityksen painottaminen näkyy selvästi suomalaisessa perinteessä. Jumalat matkaavat kerta toisensa jälkeen aliseen todellisuuteen noutamaan syntysanoja — tietoa asioiden alkuperästä ja perimmäisestä luonteesta. Viisautta tarvittiin myös ihanteiden ja hyveiden toteuttamisessa. Ilman viisautta kohtuullisuuskin voi muuttua ilottoman ja tasapaksun elämän toteuttamiseksi. Viisaus ja tieto kertovat mikä on oikea tapa toimia missäkin tilanteessa. Muinaissuomalaiset pitivät itsestään selvänä, että suurin viisaus löytyi pitkän elämän eläneiltä, järkevästi harmaantuneilta vanhuksilta."
http://www.taivaannaula.org/artikkelit/artikkelietiikka.php.
Aihe: Muinaissuomalaisten uskonto (Luettu 2218 kertaa)