Minunkaan mielestäni aselakien tiukennus ei ole ratkaisu nuorten mielenterveysongelmiin. Olen kasvanut perheessä, jossa on aina ollut aseita. Ne ovat olleet aivan tavallisia elämään kuuluvia asioita, tietenkin asiankuuluvasti säilytettyinä. Minulla ei tietenkään ole ollut koskaan pääsyä niihin, koska en omista aseenkantolupaa, ainakaan vielä.
Lapseni ovat myös saaneet leikkiä leikkipyssyillä. Joskus oli trendi, että äidit kielsivät leikkipyssyt pojiltaan. En ymmärtänyt sitä. Monissa ammateissa aseet ovat osa työnkuvaa. Mitä olisi esim. poliisi ilman asetta? Aseet ja leikkipyssyt eivät tarkoita pahoja asioita, niitä tarvitaan myös heikompien puolustamiseen ja anarkian syntymisen ehkäisyyn. Aseiden kanssa kasvaminen ei tarkoita väkivaltaa ja rikollisuutta. Päinvastoin, se on vastuuntuntoa, turvallisuutta ja yhteiskunnan tehtävien täyttämistä tietyillä aloilla. Kuka kasvattaisi vaikkapa poliiseja, jos me kaikki pelkäisimme jopa leikkipyssyjä?
Hiukan sivuun meni kirjoitukseni, mutta kaltaisiani äänestäjiä on paljon. Me, jotka olemme lopen väsyneitä poliitikkojen lahjusskandaaleihin, valehteluun ja loputtomaan kansan masentamiseen.
Perusharrin kanssa olen täsmälleen yhtä mieltä siitä, että erilaisuus on rikkaus, mutta se ei saa johtaa kantaväestön syrjimiseen. Olen jo vuosia sitten omin silmin nähnyt, että kantaväestöä on syrjitty. Nyt vasta asiat ovat tulleet julkisuuteen mm. korkeimman oikeuden päätöksen kautta. Toinen asia, josta olen äärimmäisen huolissani on suomalaisen naisen uusturvattomuus. Uutiset kertovat karua kieltään naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Nuoria ja lapsia on raiskattu heidän kulkiessaan harrastustensa pariin. Ei tämä näin voi jatkua! Minun ääneni saa se taho, joka uskaltaa puhua näistä ongelmista niiden oikeilla nimillä.
