Astrid se sano, nyt minä kyllä suutun,
ensin nousee puna, sitten mustaks muutun.
Suomea puhutaan, mutta ruotsi on pakko,
ei auta itku, ei Ukko, tuskin ees lakko!
Olen nainen heikko, joskus ehkä itken,
mutta fennon naamalta, virneen kitken!
Meillä on ruotsi, taas sivistyksen kieli,
johto Birkassa, on synkkä fennon mieli.
Suomi se väittää, on lemmikkimme kala:
Silli tai Lax, en siitä väittelemään ala.
Ahvenanmaan sumppu, on meille vielä luomu,
vaikka on fennon, poissa silmistä suomu.
Mullakin on herra, ylhäisyys tuo Wallin,
juuri nyt vain kuopii, tuolla takana tallin.
Katsokaapa seuraavat, nuijamiehen vaalit:
Vapisee jo Oobu, lahoo Sibbon myös kaalit.
Vaikka on sisäinen, taisto julma ja kova:
SFP kestää, määrää - ja loistaa kuin nova.
Älä finni yritä, saat purkista pian rasvaa,
etpä voi sitten, enää mun naamassa kasvaa.
On finni aina Suomessa, murjaani kai musta,
urhot ne väittää, on päässämme vain kusta!
Ruotsalaiset väsäävät, uutta taas lakiaan,
muottia heidän, sovelletaan jokaiseen hakijaan.
