Pidän valitettavana ilmiönä Vaasassa sitä, että meiltä puuttuu aito kotiseutuhenki ja -aate.
Ei osata puhaltaa yhteiseen kytösavuun. Itse olen Kauhajoelta lähtöisin ja oppinut pienestä pojasta
kotiseututietoisuuden. Oli Kauhajoki-seura, jossa tehtiin ja tehdään hyvin arvokasta kotiseututyötä. Tallennetaan vanhaa perinnetietoutta, kylähistoriaa ja museotoimintaa. Tulokset ovat olleet vuosikymmenten aikana hyvin arvokkaita. Joka vuosi julkaistaan "Kauhajoen Joulu-lehtä" murresanakirjaa,
Kauhjoen historia jne jne. Arvokasta työtä kotiseudun hyväksi.
Vaasassa on puute, jos jotain ehkä tiedetään, sitä mitätöidaan, väheksytään.
Se ei ole oikea suunta jos ajatellaan rakkautta omaan kotiseutuun. Meidän historiassa on melkoisia aukkoja, tuntemattomia asioita. Jos joku harrastaa kotipaikan historiaa, niin hän jää kovin yksin asiansa kanssa. Kun ihminen kuolee, siinä haudataan aina kappale kotiseudun historiaa, ei ainoastaan henkilöhistoriaa.
Historian edessä tulee olla nöyrä ja utelias, silmät tapilla ja korvat hörössä. Oppia kuuntelemisen jalo taito.
Jussi Kangas eläissään ehdotti monta kertaa Vaasan historiallisen seuran perustamista. Ajatus on hyvä ja kaunis. Kankaan mukaan seura julkaisee ja kustantaa Vaasan kotiseutuhistoriaa. Vaasan 400-piiri on tehnyt
arvokasta työtä ja siitä suuri kiitos. Arvokasta työtä jälkipolville. Olisiko paikallaan perustaa Vaasa seura ja jos sellainen on joskus ollut, niin herättää se henkiin.
Tämä aika on hyvin hektistä ja asiat unohtuu liian nopeasti. Menneisyys on oppimista varten, ei häpeämistä varten.
Etsittäisiin etsimme yhdessä toistamme tukien kadonnutta Vaasaa. Kirjattaisiin jälkipolville miten täällä on eletty.
Pentti Suksi