Jos aikoo jostain kohteesta saada tarkempaa selvitystä, niin löytyy Vaasan kaupungin arkistosta.
Siellä on olemassa piirustukset ja muut viranomaispäätökset.
En ole vielä kaikkea luovuttanut maakunta-arkistolle omaa arkistoani. Pitää tarkistaa, mikä on tallentamisen arvoista. Teen pika puoliin selvitystyötä.
Minua on aina harmittanut se, että Vaasasta puuttuu kotiseututyö. Olen lapsesta asti ollut siitä hyvin kiinnostunut ns. paikan historiasta. Tiedot ovat liian hajallisia, yksityishenkilöiden harrastuksia. On valitettavia puutteita ja aikaa myöden katoavaa tietoa. Edellä mainitsin tietokoneitten siunaksellisuudesta ja kirouksesta. Lyhyellä tähtäimellä saa tietoa, mutta valitettavasti se on pitkällä tähtäimellä kadonnutta tietoa.
Tekniikan kehitys on ollut huimaa, samoin myös tiedon katoaminen. Olemme, ikävä kyllä, kadotettu sukupolvi.
Meistä ei jää hyvin vähän tietoja, sitä vastoin tiedämme hyvin paljon aikaisemmista sukupolvista, joista tiedot löytyy arkistoista.
Kotiseututyössä ei pelkästään pidä katsoa valikoidusti valkoisia kohtia, on uskallettava katsoa myös historian tummat raidat. Ei kaikki ole esteettisesti vain kaunista. Joka tutkii historiaa, ollakseen objektiivinen, pitää riisua päästään värilliset lasit pois. Ei pidä antaa tilaa omille ennakkoluuloille tai poliittisille intohimoille. Kotiseudun historia on kaikkien historiaa. Myös huonoimmissakin tapauksissa, mutta se on historiaa. Historia ei ole vain joidenkin historiaa pelkästään. Jokaisen ihmisen kohdalla haudataan myös kappale kotiseudun historiaa. Näin se on totuus.
Toivoisin, että Vaasassa herättäisiin kotiseutu aatteeseen todellisesti. Olen ennakkoluulottomasti tutkinut Vaasan historiaa, hyväksi on haukuttu ja hyväksi kiitetty, niin pysyy jalat tutkimustyössä maan pinnalla. Kun laitatte tänne valokuvan vanhasta rakennuksesta, niin kertokaa kuka sen rakentanut ja ketä siinä on asunut, muinkälainen on ollut ympäristö. Se toisi lisäarvoa ja mahdollisuuksia tutkia tarkemmin.
Jokaisessa talossa on oma kertomuksensa.
Pentti Suksi
