Vaasa-lehti 29.12.1999 otsikoi Vaasan 20.12.1939 pommituksesta, toimittanut Heikki Pävimäki
ENSIMMÄINEN POMMITUSLENTO 20.12 KARIUTUI JOHTOKONEEN TEKEMÄÄN NAVIKOINTIVIIRHEESEEN
Lähteet Vaasa 105 Vasa Nils-Erik Nygvist, suomentanut Nils-Börje Stormbom
Jussi Kankaan muistiinpanot
Vaasa vapautemme vaalija, Vaasan varuskunnan historia Stig Roudasmaa
Lehden mukaan 20.12.1939 lensi kuusi kaksimoottorista konetta 400-500 metrissä Tubolev SB-2 pommikonetta ja pudottivat ammuksensa mereen yrittäessään paluulentonsa aluksi upottaa kahta Ruotsiin matkalla ollutta tyhjää säiliöalusta.
Tästä on kirjoittanut lentueenjohtaja, myöhemmin kenraalimajuri, Vasili Rakov ilmestyneessä muistelmateoksessa "Siivillä merten yllä" ilmestynyt 1974.
Rakov kertoo näin:
Baldinski 19.12.1939 klo 18.00
"Minun oli mentävä käskynjaolle Nikolai Petruhin näytti kartalta Vaasa-nimistä satamakaupunkia, meidän rajoistamme kaukaisinta
Se sijaitsee käytännössä toimintasäteemme rajalla johon matkaa 600 kilometriä, eli n. 5 lehtotuntia laatikaa ja laskekaa lentoreitti ja valmistautukaa huomispäivän lentoon."
Aamulla koneet varustettiin lopullisesti: pommit ripustettiin, konekiväärit ladattiin, moottorit koeajettiin ennen lähtöä. Päivän pituus ei joulukuussa ylittänyt kuutta tuntia ja lentoaikaa meillä oli viisituntia. Lähdimme melkein heti myöhäissarastuksen jälkeen.
Pian alkoi sataa lunta, mutta pystyimme kiertämään lumisade alueen menettämättä kovin paljon korkeutta ja säilyttämällä näkyvyytemme Pohjanlahdelle. Sivuutimme Porin, kaksi kolmasosaa matkasta oli takanamme ja saatoimme ryhtyä arvioimaan maalialueen sääolosuhteita. Ahvenenmaalta Poriin oli n. 150 kilometriä ja meidän oli pakko vähentää lentokorkeuttamme 2500 metristä 100 metriin.
-----
Noin sadan kilometrin päässä Vaasasta lensimme vain 50 metrin korkeudessa meren yläpuolella. Pommien pudotus tältä korkeudelta olisi ollut vaarallista omille koneille.
Emme missään tapauksessa aikoneet yrittää yllätyshyökkäystä. Vaasaanhan ei millään voi lentää Ahvenanmaata ylittämättä.---Sivuutimme oikealla olevan melko suuren saaren (Bergö)
Nyt meidän on kohta käännyttävä Vaasan ylle, ajattelin olematta kuitenkaan asiasta täysin varma. Jostain syystä navigaattorini Botsan ei antanut mitään merkkiä. Muutaman minuutin kuluttua oli edessämme toinen saari, jonka ääriviivat olivat osittain matalien pilvien peitossa.
"Vallgrund, huusin Botsanille ja rupesin kaartamaan oikealle, odottamatta hänen vahvistustaan. Lentue piteni jonoksi, jyrkkiä kaarroksia ei voinut ajatellakaan.
"Kurssi 110, Botsan ilmoitti ja aloittamaani kaartoa vastaan. Hän käsitti tietenkin, että hänen navigaatiolaskelmansa olivat viallisia minkä vuoksi me itseasiassa olimme sivuuttaneet erään tärkeimmistä tarkentamispisteistämme --- saaren ennen Vaasaa jonka kohdalla meidän olisi pitänyt kääntyä maalin ylle, eikä lentää Vallgrundiin saakka.
Sataman suussa makasi useita laivoja: oikealla ja vasemmalla suurempia aluksia, mutta nyt emme ehtisi kääntyä niitä kohti. Suoraan edessämme oli pieni alus. turhaa tuhlata pommeja siihen Emme tienneet että tuo pikkuinen rupikonna oli paljastunut yllättävän terävät hampaansa meihin päin. Pitkä konekiväärisuihku ja vasemmasta moottorista rupasi suihkuamaan valkoista savua. Savun tulo lakkasi kun sammutin moottorin---
Takanani tuli lentue ja meidän oli suoritettava tehtävämme. Edessä näkyi satamalaitteet ja rautatieasema. Lentue joka nyt oli oikealla puolellani. Annoin Kareloville joka lensi kanssani merkin pommittaa itsenäisesti ja rupesin Botanin kanssa etsimään pommituskohdetta. Edessämme makasi rahtilaiva tai jokin merivoimien apualus. Ei ollut aikaa empiä, pudotimme koko pommikuormamme tätä alusta kohti.
Tässä, en kommentoi enempää, lukijat voivat tehdä itse päätelmiään.
Pentti Suksi
