Kyllä Vaasalaisia infon minusta tekemä haastattelu on ollut pohjana tutkimuksiin.
Jatkaakseni asiaa edellen. Nyt on ilmennyt paljon lisätietoa leirielämästä Hovioikeuden metsän tapahtumista.
Mainittakoon, että karjalisella Nikolski nimisellä vangilla oli vaimoltaan lahjaksi saatu hopeinen kello ja tähän kiinnitti huomiotaan leirin vartija korpraali Alpo Ruottu (1915-1989) syntynyt Koiviston Patanan kylässä. Hän yritti ostaa vangilta kelloa siinä onnistumatta. Seurauksena oli, että hän kuljetti vangin leirin ulkopuolelle ja ampuen vangin hengettömäksi ja ryösti kellon itselleen. Ruottu väitti, että vanki oli yrittänyt karata. Hänet siirrettiin Helsinbyyn sotavankileirille ja siellä hän ampui toisen vangin. Se oli hankala juttu kenttäoikeudelle tuomita hänet tekemistään tapoista. Asia meni lopuksi sotarikosylioikeuteen jossa hän sai lopulta tuomion yhdestä taposta.
Leirivartioina oli ns. B2 miehet jotka eivät kelvanneet rintamalle. Jotkut heistä kärsi mielenterveysongelmista.
Toiset suhtautuivat inhimillisesti vankeihin toiset ei. Jotkut vartioista olivat täysiä sadisteja, ei suinkaan kaikki.
Kiertelimme hovioikeuden metsikössä, huolimatta siitä, että paikat oli hävitetty melkoisen tarkasti. Sotavanki Djakovin mainistema iso kivi löytyi ja sen läheisyydessa ollut kellarin jäännökset jota sanottiin "rookiksi". Siellä pidettiin nälkiintyneitä miehiä viikon jopa kahden vesileipä kuurilla rangaistuksena pienestä
rikkeestä. Löytyi myös täytetty kaivo. Vartija Grannas ampui vanki Abramovin. Ragaistava teko oli, jos vanki yritti ystävällisestyi puhua vartijan kanssa saadakseen vartijalta "ruplan" eli näkkileivän pienen ruudun.
Sitten ns. luottovangit siirrettiin Helsinbyyn vankileirille ja sieltä saivat komennuksen maataloihin työhön.
Minunkin kotikylässäni oli sotavankeja maataloustöissä. Se oli vangille lottovoitto. Pääsääntöisesti vankeja kohdeltiin hyvin ja he olivat reippaita renkejä, jotka sillä puolen vuoden komennuksella lihoivat.
Vähänkyrön Veikkaalassa oli sotavankileiri. Laihialla ja Sulvalla leiri ja Vaskiluodossa jossa he toimivat ahtaajina. Ilmajoella ja Peräseinäjoella olivat myös vankileirit. Sodan jälkeen tuli Vaasaan Valvontakomissio
ja komission varapuheenhtaja Savinenkov joka myöhemmin toimi NL:n suurlähettiläänä. He olivat majoittuneina Erntiin. Valvontakomision miehet suorittivat täällä kuulusteluja. He olivat laivoston upseereja. Savinenkov kävi hovioikeuden metsikössä tutustumassa leirin raunioihin.
Sitten tuohon Parkkarin mainitsemaan asiaan vuodelta 1918. Suojeluskuntalaiset riisuivat venäläiset
varuskunnat aseista tammikuussa 1918. Varuskunnta oli siinä missä on nykyisen varuskunnan rippeet ovat. Tähän perusteettiin vankileiri venäläisille sotilaille. Vaskiluodossa ja Palosaaren Dahlinin mäellä oli sivuvaruskunnat. Olen nähnyt valokuvan Palosaaren sillalta jossa makasi ammuttuja sotilaita. Eräät niistä haudattiin "säällisesti" Kappelinmäelle ja sai panna ristin mutta eisaanut panna ristiin nimeä. Niitä on vieläkin ortodoksisella hautausmaalla. Vaasan vartuskunnasta vietiin venäläisiä sotilaita ja joitakin punaisia teloitettvaksi Sundomin jäälle. Rantakadulla olevasta Kruunun makasiinin pohjoisesta päädystä otettiin suunta ja siitä oli kymmenen minuutin kävelymatka avannolle ja vangit ammuttiin sinne. Ruumiit sotkettiin jäänalle. Mutta tästä tuli ongelma. Nämä turvonneet ruumiit jäitten lähdön aikaan merivirrat toivat ne kalarantaan. Siitä hinaaja veti puomilla Sundomin sillan kohdalle. Ja siitä ne vajosivat merenpohjaan. Muistaakseni niitä pääkalloja sotkeutui myöhemmin kalastaja Ruosmeren verkkoihin.
Tässä aivan pintaraapaisuja kadonneesta Vaasasta eli paikallishistoriaa.
Pentti Suksi
Aihe: Kadonnutta Vaasaa etsimässä (Luettu 182398 kertaa)