Tässä aihepiirissä jaan yllättävänkin pitkälle mielipiteeni P. Suksen kanssa.
Hieman lisää omia kokemuksia, pitkän kaavan kautta.
Rippikoulu
Minutkin on kastettu kirkon piirissä ja rippikoulukin tuli käytyä. En minäkään rippikoulusta muista kuin, että se tavallaan kuului asiaan. Kymmentä käskyä ja muutamia rukouksia opeteltiin ulkoa ja koulunkäynniltähän tuo pääasiassa tuntui. Mitään kummempaa hengellistä en ainakaan minä riparista saanut, kunhan tuli ”pakollinen” ja tapoihin kuuluva velvollisuus suoritettua.
Seurakunnan poikakerho
Sitä ennen tuli käytyä myös Vaasan suomalaisen seurakunnan poikakerhossa Palosaaren kirkossa. Kirkko teki hyväntekeväisyyttä siten, että me pikkupojat käytiin pilkkomassa iäkkäille yksin asuville mummoille puita. Saatiin siitä kerhovihkoon muistaakseni kaksi tai kolme liimattavaa kiiltotähteä. En parhaalla tahdollakaan muista mitä hyötyä noista tähdistä oli. Kai sitä jossain määrin hyvän mielen sai, vaikka varmaan myös kirkko otti lapsityövoimastaan kunnian. Jollain tavoin koin hyödylliseksi, kun opettelimme kerhossa myös morse-aakkosia (taa-ti-taa ti-taa ti-ti).
Uskonnon opetus koulussa
Uskonnon opetus ei koskaan kohdallani herättänyt suurempaa kiinnostusta kirkkoon. Vaasan yhteiskoulussa Kilpi Kylälä pelotteli maailmanlopulla. Myöhemmin rovasti Yrjö Soini oli ankaruudessaan ja vakavuudessaan vastenmielisimpiä opettajia nuoren kannalta. Uskonnon opetus ei siis ainakaan minulle antanut kovin hyvää kuvaa kristinuskosta. Toki olen myöhemmin törmännyt sympaattisiin kirkon miehiin.
Kirkon väestökirjanpito
Kuten tuolla aikaisemmin kerroin törmäsin kirkon byrokratiaan 18-vuotiaana, kun syntymäajan oikaiseminen tuotti suuria ongelmia.
Kirkossa käynti
Kerhon lisäksi en lapsena (enkä myöhemminkään) ole kirkossa käynyt kuin lähipiirin vihkiäisissä ja hautajaisissa. Kirkkoherranvirastossa minut aikanaan vihittiin, kun seuraavan vuoden alusta olisi molemmille iskenyt vanhanpojan /vanhanpiian vero. Myös lapset on tavan mukaan kastettu kirkkoherranvirastossa Koulukadulla. Luultavasti minulle olisi yhtä hyvin kelvannut samat asiat vaikkapa Pentti Suksen toimittamana.
Hautajaiset
Aikanaan luottamustehtävän takia kävin hautajaisissa vähintään kerran kuukaudessa. En minäkään kovin montaa hienoa puhetta muista papeilta kuulleeni. Parhaat puheet on kuultu muistotilaisuudessa lähiomaisten toimesta. Ehdoton pohjanoteeraus oli kohdallani viime kesänä, jolloin haudattiin vanha tuttavani, joka käsitykseni mukaan oli kirkkoon kuulumaton. Pappi toisti useaan kertaan, että varmaan jossain sisässään vainajalla oli vanha körttitausta, vaikka hän koskaan uskon asioista läheisilleen puhunut. Körttitaustakin käsitykseni mukaan kuului lähinnä syntymäpaikkakuntaan ja sukulaisiin, ei vainajan omaan. En todellakaan tiedä, oliko vaimon lupa puhua noin, mutta ulkopuolisesta tuntui todella kornilta.
Kirkkoon kuuluminen
Erosin kirkosta 80-luvun alussa, kun totesin ettei se vastaa käsityksiäni uskonnosta. Tietysti myös rahan säästö motivoi päätöstä, muttei missään tapauksessa ollut suurin syy. Minäkään en usko, että kirkkoon kuulumisella on mitään tekemistä Jumalaan uskomisen kanssa. En ole ateisti, mutten parhaalla tahdollakaan voi allekirjoittaa eräitä raamatun käsityksiä.
En ole koskaan voinut ymmärtää, miksi ”näkymättömään” asiaan uskominen on se ratkaiseva tekijä. Näin ainakin aina saarnataan. Minä en millään tavalla voi pitää epäilemistä syntinä. Jo pieni lapsikin epäilee asiaa, jota ei koskaan ole nähnyt. Ainakin hautajaisissa aina korostetaan, että vain usko ratkaisee taivaaseen pääsyn. Minusta esimerkiksi se, kuinka säntillisesti elää, olisi parempi mittari palkita maanpäällinen taival tuonpuoleisessa. En myöskään usko taivas-helvetti kahtiajakoon, kuten mihinkään täysin musta-valkoiseen tässä maailmassa.
Kun minulle läheinen elämänmyönteinen nuori kuoli auto-onnettomuudessa, sanoi pappi ettemme aina voi ymmärtää Jumalan tahtoa. Juuripa niin – jos tässä oli kysymys Jumalan tahdosta, niin en todellakaan edes halua ymmärtää.
Hautausmaa
Isäni on haudattu Vaasan uudelle hautausmaalle. Aikaan invalidisoitunut äitini osti seurakunnalta haudanhoitopalvelun. Maksaa tämän vuoden osalta 33 euroa. Sisältää perushuollon ja yhden kukkaistutuksen. Tämän lisäksi olemme tietysti hoitaneet hautaa muutenkin. Käymme säännöllisesti keväisin, kesäisin ja syksyisin varmistamassa, että hauta on ok.
Vuonna 2006 Vaasan seurakuntayhtymä lähetti kirjeen, joka ei koskaan unohdu. Liitteenä kirkkoneuvoston pöytäkirja asiasta. Hautausmaan esimies oli kuvannut haudat, jotka oli laiminlyöty ja niitä oli 379 kpl. Meidän hauta oli yksi niistä. Siinä uhattiin hautapaikan menettämisellä kirkkolain 17 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla. Äitini järkyttyi ja vaimo suuttui todella. Kirje on yhä minulla muistona. Soitto seurakuntaan siitä, että meillä on haudanhoitosopimus, muutti asian välittömästi. Hauta olikin kunnossa ja unohtakaa koko juttu. Anteeksipyyntöä ei kuulunut. Kirjoitin asiasta Pohjalaisen yleisönosastoon, mutta lehti ei koskaan kirjoitustani julkaissut.
Käytännön elämä kirkkoon kuulumattomana
Enpä ole näiden 30-vuoden aikana oikeastaan mihinkään törmännyt. Eroaikana sanottiin aina, että kirkkoon kuulumattoman hautapaikka tulee aikanaan kuollessa omaisille kalliiksi. EU on hoitanut tämän asian kuntoon ja nyt tosiaan hautapaikka on samanhintainen kaikille. Hautajaisiakin ole joutunut järjestämään, eikä kukaan ole kysellyt, kuulutko itse kirkkoon. Tyypillisen suomalaisena käyn edelleen lähipiirin häissä ja hautajaisissa, huomaamatta mitään eroa muihin.
Kun työni puolesta olen ollut todistajana oikeudessa, olen juuri kirkkoon kuulumattomuuden pitänyt itsestään selvänä, että olen antanut todistajan vakuutuksen valan sijasta. Saattaa olla, että myös kirkkoon kuulumaton voisi antaa valan ? Toki koen muutenkin tuon vakuutuksen enemmän omanani.
Todistajan vala:
Minä N. N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta.
Todistajan vakuutus:
Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunnian ja omantuntoni kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta.
