Tämä eroaminen kirkosta on pitkään hautunut juttu, joka nyt odotti laukeamista. Siinä keskustelussa tuli esiin kirkon oma epätasa-arvoinen suhtautuminen ja jaottelu ns. hyviin ja huonoihin ihmisiin. Minun lapsuudessani oli tuomion jumnala joka oli kiivas kiukkuinen ja kosti isien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen. Pienemmälle jäi armon jumala, josko sitä oli ollenkaan? Oli oikein tuomiosunnuntai jolloin peloteltiin seurakuntaa oikein voimallisesti. Köyhän piti olla nöyrä ja tehdä työtä ja samalla piti peljätä jumalaa, pirua ja ryssää. Siinä meni pelon alla koko lapsuus. Herännäisliike piti jumalan pelossa ja nuhteessa seurakunna.
Seurakuntalaiset osoittavat tänään valistuneisuutensa ja jättävät tuomion kirkon pappeineen. Kirkoasta eroaa liberaalein ja suvaitsevaisin ryhmä. Mitä jää jäljelle? Kirkon konservatiisin osa.
Aikaisemmin oli työväenaate jonka vuoksi ihmiset erosi kirkosta. 1918 punaisia oli teloittamasssa jopa joitakin pappeja. Siinä valossa oli ymmärrettävää että kirkosta eroaminen oli aatteellista. Tänään on tilanne toinen, uusi sukupolvi etsii uutta tietään ja kirjoittaa itse omaa historiaansa.
Olen ollut kirkosta eronnut kohta 50 vuotta. Rovasti sanoi minulle, että miten sinä voit elää ilman Jeesusta? Yli 40 vuoden kokemuksella voin sanoa, että olen tullut toimeen erinomaisesti.
Oma eroamiseni oli pitkä prosessi, luin innolla teologiaa, jumaluusoppia, dogmatiikkaa omin päini. Vastaani tuli opilliset kysymykset, miksi papit valehtelee, teologisessa tiedokunnassa heille opetetaan toisin ja sitten he tulevat kertovat oppinsa täysin toisinpäin. Nuoressa miehessä tapahtui voimakas moraalinen närkästys.
Myöhemmin olen saanut mielipiteistäni kuulla havinaa kirkkotieltä. Tuli luettua raamattu kannesta kanteen. Kuuluisa Niilo Yli-Vainio sanoi minulle, kumpa tulisit uskoon niin olisit väkevä ase Jumalle. Oli kuulemma rukoillutkin sieluni puolesta, en tiedä liekö juttuja. Välillä uskovat ovat minut tuominneet alimmaiseen helvettiin, jossa minulla ikuinen itku ja hammasten kiristys tulijärvessä. En ole asiaa mitenkään pohtinut.
Olen ollut Vapaa-ajattelijain liiton liittohallituksen jäsen ja liittovaltuuston jäsen. Kumma kyllä, minä en ole ateisti, enkä agnostikko, olen puhtaasti vapaa-ajattelija ja filosofi. Ja minut tunnetaan pakanapappina.
Minulla on vihkimisoikeus ja olen olen vihkinyt nuoria siviiliavioliittoon.On useita lapsia joille olen antanut ns. "kasteen" eli juhallisesti antanut nimen. En muista kuinka monta ihmistä olen saattanut haudanlepoon.
Niitä on paljon.
Usein ihmisellä on kuvitelma, että "kastaa" lapseni, pitää liittyä sen takia pariksi viikoksi kirkkoon.
Minä,vaikka en ole kirkon jäsen olen monen lapsen kummi. Kirkosta eronneella on valtavan suuret mahdollisuudet omista juhlistaan tehdä ikimuistettavatja kauniit musiikin kera. erään kerran kun tilaisuus kappelissa oli päättynyt tuli miesjoukko minua kyynel silmäkulmassa kiittämään kauniista muistopuheesta ja lupasivat mennä heti eroamaan kirkosta. Niiskuttyi oli paikalla, sen muistan. Kappelissa soi Leevi Madetojan kaunis musiikki: ... muiston kukkia poimisit ja itkisit joskus illoin... Se oli kaunis ja herkkä tilaisuus.
Häät voi suunnitella täysin itsensä näköiset ja vihkijälle voi esittää toivomukset millaisen puheen haluaisin kuulla. Ei se pappi ole mikään pakollinen, sitä vaan kuvitellaan. Tänäpäivänä valistuneet ihmiset ottaa selvää. Muistan hyvin lämpimänä hetkenä kun annoin lapselle nimen ja samalla lapselle istutettiin puu. Siellä se nyt kasvaa.
Kirkosta pitäisi erota paljon enemmän kuin mitä tällä viikolla on tapahtunut. Kirkko näin joutuu nyt muutosten kouriin, tuomion ja vihan jumala ei kansaa tyydytä.
Pentti Suksi
